Koko päivä pelkkää pohdintaa

Uskomatonta että koko päivän pää on käynyt tuhannella kierroksella. Tuntuu kamalalta kun sitä pyörimistä ei voi lopettaa. Miettii syitä ja yrittää keksiä vastauksia omiin kysymyksiin oikeasti löytämättä yhtään vastausta koska niitä ei voi tietää oikeiksi. Onko ne kysymyksetkään edes niitä oikeita kysymyksiä. Jos voisi taas vaan pysäyttää kaikkien ajatusten juoksun ja lopettaa ylimääräisen vatvomisen ja keskittyisi hoitamaan ne pakolliset asiat. Jotenkin ei pysty keskittymään mihinkään. Ei halua luovuttaa vieläkään vaikka ei ole enää mitään minkä eteen luovuttaa. Mä olen tällänen kaikkine vikoineni, kaikkine virheineni. Kaikkine heikkouksineni. Jotkut asiat voi parantua ja löytää uuden reitin mutta kaikki se ei voi vain koskaan muuttua toiseksi. Silloin en olisi enää oma itseni. Olisin joku muu, joku vähemmän se mitä tiedän ja tunnen. Miksi asioita pitää tuntea ja ajatella näin syvällisesti taas? Miksi pää menee pyörälle muutamasta pienestä asiasta ja eleestä? Miksi miksi miksi miksi miksi. Perkele. Mä hukutettu näihin kaikkiin kysymyksiin joihin vain en osaa yksin vastata! Mä hajoamiseen taas tähän yksin tietämättömyyteen ja tekisi mieli käpertyä ja itkeä se kaikki pois. Liikaa vaaditaan jo siihen itkemiseenkin. Mihin mä olen menossa ja miksi nää kaikki asiat on näin levällään ja miksi kaikki meni tähän missä ne on nyt levällään ja minä hajalla tietämättömyydestä. Kumpa tän vois hetkeks laittaa vaan paussille...