...

Hetki sitten tuntui että mulla olis ollut miljoona asiaa sanottavana ja nyt ne kaikki sanat on takertunut kurkkuun kiinni. Tuntuu kuin puoliksi tukehtuisi. Päässä pyörii jatkuvasti kummallisia ajatuksia ja tunteet sekoittaa sen tuottamisen sanoiksi. Kurkussa on pala mitä en vain tunnu saavan pois. Mä mietin listaa asioista mitä piti saada ylös ja edelleen vaan mun päässä pyörii enkä saa mistään mitään selkoa. On haaveet ja toiveet ja tunteet. Ja sitten olisi se mitä pitäisi tehdä. Huimaa. Onko tääkin sit sitä tunne yliherkkyyttä ettei voi ajatella hetkeäkään järjellä koska siihen tunteeseen tahtoo tuntuvan nyt tukehtua. Pistelee vartalosta kun muistelee tiettyjä hetkiä. Hurjia kylmiä väreitä kaikkeen tähän valmiiksi sekavaan olotilaan. Ja tiedän ettei tämä kummallisuus ole hetkeen häviämässä.. Kuinka sitä vain lievittäisi ilman että satuttaa itseään..? Olen aivan pelkkää pistettä toisensa perään... Siinä varmaan kiteytettynä tai ainakin yritys selittää itelle miltä nyt tuntuu..