Tänään astellessani töissä ja oikeasti töitä tehden, tämän puljun duunari toivottelemaan Happy Halloweenia ja ihasteli meidän kaikkien halloween naamareita. Tosin ainoana naisena paikalla sain kehuja että tänään näytin hyvältä, ilman naamaria tai en. Näin alkoi siis tämän päivän herääminen.
Seuraavaksi kohtasin elämäni rakkauden uudessa maaliloistossaan. Tosin sen jälkeen alkoi kiukuttaa ettei ole varaa maalata koko autoa yli. Rahat on loppu kun on tässä puljussa töissä, teki töitä kuinka paljon tahansa.
Siitä tuli taas myöhemmin mieleeni se, että kiitän edelleen sitä vitun kusipäätä, joka kolaroi autoni, jätti pysähtymättä paikalle ja ajoi väärillä kilvillä. Edelleen kiitän sitä vitun poliisilaitosta, joka paskan vertaa välitti autoni kohtalosta, saatika minun hyvinvoinnistani. Paskoja vihanneksia koko laitos täynnä. Rikosilmoitustani täyttänyt poliisisetä oli jo niin juurtunut multaan kiinni, että tuskin kuuli puoliakaan mitä sille puhuttiin. Se ämmä joka kehtasi mulle lauantai aamuna klo 11 soittaa ja kertoa ettei tää homma edisty, vois hankkia elämän. Kuka vitun ääliö "raataa" duunissa lauantaina ja herättelee ihmisiä aamulla aikaisin. Mulla olis voinut olla ihan älytön kankkunen, sillon olisin ainakin lankoja pitkin käyny tappaa sen eukon. Normaalit ihmiset oikeesti nukkuu viikonloppusin.
Ja oikeasti tämän henkisen rikkinäisyyden poisti tämä aurinkoistakin iloisempi mies ja se "pieni" menninkäisduunari. Ja ne siis paikkasivat auton ja kolhut ja vielä ekstrana sain lipan maalausta. Innostuin auton eloisuudesta niin että päätin itse ruveta vaihtamaan öljyt. Luulen että siinä hommassa tulee ruumiita ja palaan edelleen vanhaan taktikkaani: "Anteeksi herra, tarvitsisin hieman apua. Missä täällä on öljyt?" Samalla pyöritellessäni hiuksen haperoita ja räpytellessä kilometrin mittaisia ripsiä. Se toimii aina.
Vaikka olen nainen, osaan vaihtaa lampun, tiedän kuinka tarkistetaan öljyt, kuinka vaihdetaan auton renkaat, osaan lukea manuaalit ja jopa joskus käyttää vekottimia ilman niitä. Osaan olla nainen ja suoriutua miehen työstä. Miksen saa sen mukaista arvostusta? Kaikkien tuijotusten takana piilee ajatus: " Ai toi on se nätti tyttö, sillä taitaa olla vain ulkoiset avut". Olen tyrmäävän näköinen nuori nainen ja siihen päälle vielä fiksu. Osaan vain teettää oikeanlaiset asiat oikeanlaisilla ihmisillä ja hyötyä niistä enemmän. Taidan siis kysyä: kumpi meistä oli se tyhmempi? Sinä joka teit työn, koska räpytin vähän silmiä? Vai minä joka näin hyödyn, kosa työ tuli tehtyä vain ripsien räpyttelyllä?
Siinä taisi olla päivän pähkinä.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
maanantai 29. lokakuuta 2007
Maailmanloppu
Kuinka ihanaa onkaan huomata taas mittavampaa maittavan evästelyn jälkeen huomata taas palaavansa työpisteelle, jossa tietokone toimii. Tämä tämän päivänen terapia istuntoni teidän rakkaiden lukijoiden kanssa kertoo siitä kuinka ihania te olette. Kiitos rakkaat lukiat että olette niin kovasti sitä mieltä että olen ylimielinen. Se lämmittää sydäntäni.
Todellisuudessa, jos joku kävelisi vastaan ja kutsuisi minua ylimieliseksi, mahdollisesti ensimmäinen reaktio olisi loukkaantuminen, jota en kyseiselle nimittelijälle kertoisi. Lopputulos olisi se että joku ihminen voi saada niin hyvän kuvan itsestäni tuntematta minua laisinkaan. Viimeisin vaihe tähän teoriaan olisi se että kysyisin: "Miksi?".
Mikä tekee minusta yhtään sen ylimielisemmän ja röyhkämmän kuin se joka minua nimittää. Tämähän kuitenkin on minun oma luomani kysely. Mikä antaa jollekin muulle oikeuden pitää minua minään muuna kuin minuna itsenäni?
Selityksen maku tuntuu jokaisessa puolustelussa, minkä itsestäni muodostan. Miksi?
Onko jotain väärää olla oma itsensä? Tuntea hetkellisesti itsensä niin paljon paremmaksi kuin muut ja kokea edes kerran elämässään olla hallitsija ja maailman valtias, jonka valta on niin mahtavaa että voi kuin jumalan tavoin aiheuttaa maailman lopun jos vain huvittaa.
Entäs sitten? Miksi mun pitää tuntea huonoa omaatuntoa, siitä että toteutan itseäni. Mikä antaa muille oikeuden moittia mua siitä, että mä edes olen? Voisiko joskus tämä kyseinen nimittelijä tarkastella omaa napaansa ja miettiä missä itsessä on vikaa?
Taitaa pistää aika hiljaiseksi. Kyllä mua niin sylettää kun ihmiset osaa olla typeriä.
Onhan se kiva istua kavereiden kanssa ja naureksia kun joku kulkee matcing pair- tuulipuvussa, joka on hankittu silloin parikytä vuotta sitten. Onhan siinä omaa hupia arvostella muita ihmisiä, mutta kuka vittu tulee sanomaan siitä toiselle päin naamaa, tietämättä asiasta mitään?
Kyllä mä nyt kiehun siinä raivon pisteessä onnekkaasti, koska minä otin palautteen, minä nautin palautteesta ja minä saan yksinoikeudella Teille, rakkaat lukiat kertoa, että minä en pidä teitä juuri minään.
Terapian on ohi. Esimies vahtii.
Todellisuudessa, jos joku kävelisi vastaan ja kutsuisi minua ylimieliseksi, mahdollisesti ensimmäinen reaktio olisi loukkaantuminen, jota en kyseiselle nimittelijälle kertoisi. Lopputulos olisi se että joku ihminen voi saada niin hyvän kuvan itsestäni tuntematta minua laisinkaan. Viimeisin vaihe tähän teoriaan olisi se että kysyisin: "Miksi?".
Mikä tekee minusta yhtään sen ylimielisemmän ja röyhkämmän kuin se joka minua nimittää. Tämähän kuitenkin on minun oma luomani kysely. Mikä antaa jollekin muulle oikeuden pitää minua minään muuna kuin minuna itsenäni?
Selityksen maku tuntuu jokaisessa puolustelussa, minkä itsestäni muodostan. Miksi?
Onko jotain väärää olla oma itsensä? Tuntea hetkellisesti itsensä niin paljon paremmaksi kuin muut ja kokea edes kerran elämässään olla hallitsija ja maailman valtias, jonka valta on niin mahtavaa että voi kuin jumalan tavoin aiheuttaa maailman lopun jos vain huvittaa.
Entäs sitten? Miksi mun pitää tuntea huonoa omaatuntoa, siitä että toteutan itseäni. Mikä antaa muille oikeuden moittia mua siitä, että mä edes olen? Voisiko joskus tämä kyseinen nimittelijä tarkastella omaa napaansa ja miettiä missä itsessä on vikaa?
Taitaa pistää aika hiljaiseksi. Kyllä mua niin sylettää kun ihmiset osaa olla typeriä.
Onhan se kiva istua kavereiden kanssa ja naureksia kun joku kulkee matcing pair- tuulipuvussa, joka on hankittu silloin parikytä vuotta sitten. Onhan siinä omaa hupia arvostella muita ihmisiä, mutta kuka vittu tulee sanomaan siitä toiselle päin naamaa, tietämättä asiasta mitään?
Kyllä mä nyt kiehun siinä raivon pisteessä onnekkaasti, koska minä otin palautteen, minä nautin palautteesta ja minä saan yksinoikeudella Teille, rakkaat lukiat kertoa, että minä en pidä teitä juuri minään.
Terapian on ohi. Esimies vahtii.
Maanantaista, maanantaihin ja maanantaihimpaan
Olen nuija. En osaa kielioppia, en osaa taivuttaa. En osaa sitä, en osaa tätä. Yleisesti ottaen tälläinen ei johdu muusta kuin maanantaista. Eli taas vittuun kaikki maanantait kalenterista. Huoh.
Tänä maanantaina lähes kaikki on mennyt putkeen. Torkutin aamulla kelloa vain kahdesti ja olin vain hippusen myöhässä töistä JA silti paikalla ennen kuin pulju avattiin. Töitä on paiskittu heti töihin tulosta saakka, eli kaikista paskimmat hommat taitaa häämöttää seuraavaksi. On syöty yläkerran mätä ravintolassa taas kelvotonta ruuaksi kutsuttua mutavelliä, joka tietenkin sisälsi ne kaikki allergisoivat ainesosat. On näytetty esimiehelle kuinka töitä on tehty ja esitelty niitä tasoilla. On huijattu sitä kärhämää (jota jotkut kutsuvat kolleegaksi) ja saatu taas aiheutettua itselleen aikaisempi vapaus tästä saatanan työelämän vankeudesta. Ja koska nyt kirjoitan blogia (joka on se vitunmoinen muoti-ilmiö olevinaan), vietän toisen puolituntisen "ruokatauon" tähän ylenpaattiseen lorvimiseen. Ah, ihana turhuus.
Viikonloppuna en vaivautunut blogiin mitään merkintöjä tekemään, koska tää paska-logitus ei mee mun ajatuksen mukaisesti samalla tasolla, eli se ei TEE NIINKU MÄ KÄSKEN. Ja kun olin saanut pikku aivosoluni (anteeks mitkä?) kärventymään siitä ilosta mitä tämä ohjelma tuotti lopetin. En voinut soittaa sille VITTUPÄÄ-Kaikkoselle, koska sillä oli sitä Pieksämäkeläistä sakkia seuranaan. Häijyä jengiä. Sunnuntaina päivällä vielä siinä seurueessa haiskahti isolle tuopille kirkasta vodkaa. Tämän ihanan tapaamisen jälkeen ja hajuaisteja kutkuttelevan hetken jälkeen oli ihana mennä pitkästä aikaa syömään, JA VITUT.
Kohteena Ravintola Chico's. Huokaus.
Ensin kaikki oli kivaa ja hienoa viettää sellaista tupla-pariskunta-ihkudaa-keskustelua. Sitten tilattiin piiiiiiitkän pohdinnan jälkeen sapuskat (jotka kaikki tiesivät syövänsä ennen jo MeNyyn avaamista). Tilattiin juomat ja katteltiin siellä kabinetissa rihuvaa kakaralaumaa ja mietittiin jo äänentoistolaitteiston perusteella paikan vaihtoa ja kyräiltiin niitä vitun kakaroita. Helmi, pöytään saapuu juomat. Kattelen siinä aikani sinne kannuun ja totean " täällä on kärpänen".. Tarjoilija kauhuissaan vie sen paskakärpäs-kannullisen limpparia sinne keittiöön ja tuo uuden. Kattelen ja naureskelen uuteen kannuun että mitäs täältä löytyis. Kauhutarinoita jaellessa kaikista Fänsy Pänsy ravintola mogista, odotellaan sitä alkuruokaa. No, nää vitun apinat tuo sitten näiden motsarella tikkujen kanssa sitä vitun vakio sitruuna shittiä. Mä sitten maistan sitä ja koen allergisen reaktion (mä olisin voinut tappaa sen tarjoilijan, ellen olisi ollut kerrankin innoissani tulevasta ruokailust, ainakin olin vielä tässä vaiheessa..). Sen koettelun jälkeen pöytään tulee oikea mössö-kippo. Ruoka kun saapuu pöytään, en voi muuta kuin nauraa ja pyörittää päätäni. Se vitun kokki oli leikannut mun pihvin kahtia. Voi vittu. Se pihvi piti ainakin olla MEDIUM, ja ilmeisesti paskapää-kokki on sitte päättänyt tarkistaa onko se sitä. Vitun nuija. Ennenkun koko tämä ruokailu on päättynyt ja tarjoilija pyytänyt anteeksi ainakin kolme kertaa, koen voivani pahoin. Lopputulos tälle traagiselle ravintola-reissulle, sain jonkin sortin ruokamyrkytyksen. Kiitos ravintola Chico's, en tuu enää ikinä sinne!
Eli viikonloppu oli ihan hanurista, koska sunnuntai pilas sen (vaikka sain vaan maata kotona loppuillan, jippijaijea...). Ja nyt mua alkaa riepoo niin vitusti, että mun on pakko mennä vetää häkää ja kyräillä sitä, että se paska ravintola ei antanut edes alennusta eiliseen traagiseen ja kohtalokkaaseen ruokailuun. Kiitos teille persreiät!
Tänä maanantaina lähes kaikki on mennyt putkeen. Torkutin aamulla kelloa vain kahdesti ja olin vain hippusen myöhässä töistä JA silti paikalla ennen kuin pulju avattiin. Töitä on paiskittu heti töihin tulosta saakka, eli kaikista paskimmat hommat taitaa häämöttää seuraavaksi. On syöty yläkerran mätä ravintolassa taas kelvotonta ruuaksi kutsuttua mutavelliä, joka tietenkin sisälsi ne kaikki allergisoivat ainesosat. On näytetty esimiehelle kuinka töitä on tehty ja esitelty niitä tasoilla. On huijattu sitä kärhämää (jota jotkut kutsuvat kolleegaksi) ja saatu taas aiheutettua itselleen aikaisempi vapaus tästä saatanan työelämän vankeudesta. Ja koska nyt kirjoitan blogia (joka on se vitunmoinen muoti-ilmiö olevinaan), vietän toisen puolituntisen "ruokatauon" tähän ylenpaattiseen lorvimiseen. Ah, ihana turhuus.
Viikonloppuna en vaivautunut blogiin mitään merkintöjä tekemään, koska tää paska-logitus ei mee mun ajatuksen mukaisesti samalla tasolla, eli se ei TEE NIINKU MÄ KÄSKEN. Ja kun olin saanut pikku aivosoluni (anteeks mitkä?) kärventymään siitä ilosta mitä tämä ohjelma tuotti lopetin. En voinut soittaa sille VITTUPÄÄ-Kaikkoselle, koska sillä oli sitä Pieksämäkeläistä sakkia seuranaan. Häijyä jengiä. Sunnuntaina päivällä vielä siinä seurueessa haiskahti isolle tuopille kirkasta vodkaa. Tämän ihanan tapaamisen jälkeen ja hajuaisteja kutkuttelevan hetken jälkeen oli ihana mennä pitkästä aikaa syömään, JA VITUT.
Kohteena Ravintola Chico's. Huokaus.
Ensin kaikki oli kivaa ja hienoa viettää sellaista tupla-pariskunta-ihkudaa-keskustelua. Sitten tilattiin piiiiiiitkän pohdinnan jälkeen sapuskat (jotka kaikki tiesivät syövänsä ennen jo MeNyyn avaamista). Tilattiin juomat ja katteltiin siellä kabinetissa rihuvaa kakaralaumaa ja mietittiin jo äänentoistolaitteiston perusteella paikan vaihtoa ja kyräiltiin niitä vitun kakaroita. Helmi, pöytään saapuu juomat. Kattelen siinä aikani sinne kannuun ja totean " täällä on kärpänen".. Tarjoilija kauhuissaan vie sen paskakärpäs-kannullisen limpparia sinne keittiöön ja tuo uuden. Kattelen ja naureskelen uuteen kannuun että mitäs täältä löytyis. Kauhutarinoita jaellessa kaikista Fänsy Pänsy ravintola mogista, odotellaan sitä alkuruokaa. No, nää vitun apinat tuo sitten näiden motsarella tikkujen kanssa sitä vitun vakio sitruuna shittiä. Mä sitten maistan sitä ja koen allergisen reaktion (mä olisin voinut tappaa sen tarjoilijan, ellen olisi ollut kerrankin innoissani tulevasta ruokailust, ainakin olin vielä tässä vaiheessa..). Sen koettelun jälkeen pöytään tulee oikea mössö-kippo. Ruoka kun saapuu pöytään, en voi muuta kuin nauraa ja pyörittää päätäni. Se vitun kokki oli leikannut mun pihvin kahtia. Voi vittu. Se pihvi piti ainakin olla MEDIUM, ja ilmeisesti paskapää-kokki on sitte päättänyt tarkistaa onko se sitä. Vitun nuija. Ennenkun koko tämä ruokailu on päättynyt ja tarjoilija pyytänyt anteeksi ainakin kolme kertaa, koen voivani pahoin. Lopputulos tälle traagiselle ravintola-reissulle, sain jonkin sortin ruokamyrkytyksen. Kiitos ravintola Chico's, en tuu enää ikinä sinne!
Eli viikonloppu oli ihan hanurista, koska sunnuntai pilas sen (vaikka sain vaan maata kotona loppuillan, jippijaijea...). Ja nyt mua alkaa riepoo niin vitusti, että mun on pakko mennä vetää häkää ja kyräillä sitä, että se paska ravintola ei antanut edes alennusta eiliseen traagiseen ja kohtalokkaaseen ruokailuun. Kiitos teille persreiät!
perjantai 26. lokakuuta 2007
Vitun paska perjantai
Liittyen tuohon äskeiseen kirjoittamaani tekstiin...
Tää perjantai on perseestä. Ennenkuin pääsin edes tallentamaan ensimmäistä blogi kirjoitustani tapahtui seuraavia:
1. Jotenkin kummasti tämä vitun paska tietokone päätti sulkea itse itsensä, ELI SE EN OLLUT MINÄ!!!
2. Menin hermo röökille ja siellä työpaikan äijät haukku naisia.
3. Rupesin syömään taas Beast Poppia ja mun tukka tarttu kiinni siihen. Vitun tahma tikkarit.
4. Soitin henkiseen tukeen, eli tässä blogissa niin kutsuttu Paska Kaikkoselle. Ei se muija oo niin paksa kuten mä sitä hellästi nimitän.
5. Sit mä en enää tiennyt mistä mä voisin kiukutella. Muuta kuin siitä että mä en osaa kirjoittaa koskaan oikein yhdyssanoja.
6. Mun pää tyhjeni just ja kaikkeen kiukutteluun voi käyttää lausahdusta: KOSKA MÄ SANOIN NIIN.
Tää perjantai on perseestä. Ennenkuin pääsin edes tallentamaan ensimmäistä blogi kirjoitustani tapahtui seuraavia:
1. Jotenkin kummasti tämä vitun paska tietokone päätti sulkea itse itsensä, ELI SE EN OLLUT MINÄ!!!
2. Menin hermo röökille ja siellä työpaikan äijät haukku naisia.
3. Rupesin syömään taas Beast Poppia ja mun tukka tarttu kiinni siihen. Vitun tahma tikkarit.
4. Soitin henkiseen tukeen, eli tässä blogissa niin kutsuttu Paska Kaikkoselle. Ei se muija oo niin paksa kuten mä sitä hellästi nimitän.
5. Sit mä en enää tiennyt mistä mä voisin kiukutella. Muuta kuin siitä että mä en osaa kirjoittaa koskaan oikein yhdyssanoja.
6. Mun pää tyhjeni just ja kaikkeen kiukutteluun voi käyttää lausahdusta: KOSKA MÄ SANOIN NIIN.
Nyt riitti!
MÄ LUOVUTAN, piste.
Ensimmäinen asia missä mä luovutin oli se vitun bubbles.
Toinen asia oli se että mä olen vinkunut mielessäni lujaa ja kauan siitä että mä aloitan blogin kirjoittamisen ennekuin siitä tulee mikään vitun hirveen ihmeellinen muoti-ilmiö. Ja lopulta mä tein päätöksen että mä en aloita sitä koskaan. Ja nyt mä luovutin ja peti itseni (ihan niinkun en sitä koskaan tekisi.. lupaan laihduttaa jne..).
Mä meinasin lopettaa iloisena olemisen ja sitten aloittaa mököttämisen. MUTTA sitten tähän mun työpisteelle astelee se äijä, joka ei koskaan ole huonolla tuulella. Se ei vaikuta aina onneksi mun apaattisuuteen aina. Nyt mä en voinut vastustaa sitä suurta huudahdusta: "Mitä, mitä, mitä?! SÄ toit mulle uuden tutti-karkin (Beast Pop)!" Ja nyt mua alkaa jo melkein kiukuttaa hyvän tuulisuus, koska yleisesti ottaen tää on paska päivä KUITENKIN.
Okei, eli se oli kolmas asia missä mä luovutin. Vittu.
Neljättä asiaa mä en enää edes muista ja nyt mua ei huvita muistaa, koska Beast Pop vie kaiken mun ylimääräisen ajattelun. Se on vaan niiiiiiiiin hyvää.
Ainii, mä luovutin siinäkin että mä eilen taas pääsin Stockmannille ja en taaskaan lähtenyt sieltä tyhjin käsin. Näin voi aina käydä vaan mulle.
Nyt kun mä oon tän hienon ja mahtavan ensimmäisen blogini saanut aloitettua, saatte kaikki syyttää sitä vitun Kaikkosta. Mä en siis ota tästä mitään vastuuta, enkä yhtään valitusta vastaan. Mua ei kiinnosta.
Nyt riitti paskanjauhaminen. Mua ei huvita. Mä jatkan kiukuttelua ja vaivun epätoivoon tän blogin muokkauksen kanssa. Ja se miksi tää blogin paska on pinkki, johtuu siitä, että mä olen ikuisesti pissis, enkä pääse siitä mihinkään. Kiitos. Nyt alkaa masennus siitä, että olen edelleeeeeeeeeenkin töissä.
Kiitos.
Ensimmäinen asia missä mä luovutin oli se vitun bubbles.
Toinen asia oli se että mä olen vinkunut mielessäni lujaa ja kauan siitä että mä aloitan blogin kirjoittamisen ennekuin siitä tulee mikään vitun hirveen ihmeellinen muoti-ilmiö. Ja lopulta mä tein päätöksen että mä en aloita sitä koskaan. Ja nyt mä luovutin ja peti itseni (ihan niinkun en sitä koskaan tekisi.. lupaan laihduttaa jne..).
Mä meinasin lopettaa iloisena olemisen ja sitten aloittaa mököttämisen. MUTTA sitten tähän mun työpisteelle astelee se äijä, joka ei koskaan ole huonolla tuulella. Se ei vaikuta aina onneksi mun apaattisuuteen aina. Nyt mä en voinut vastustaa sitä suurta huudahdusta: "Mitä, mitä, mitä?! SÄ toit mulle uuden tutti-karkin (Beast Pop)!" Ja nyt mua alkaa jo melkein kiukuttaa hyvän tuulisuus, koska yleisesti ottaen tää on paska päivä KUITENKIN.
Okei, eli se oli kolmas asia missä mä luovutin. Vittu.
Neljättä asiaa mä en enää edes muista ja nyt mua ei huvita muistaa, koska Beast Pop vie kaiken mun ylimääräisen ajattelun. Se on vaan niiiiiiiiin hyvää.
Ainii, mä luovutin siinäkin että mä eilen taas pääsin Stockmannille ja en taaskaan lähtenyt sieltä tyhjin käsin. Näin voi aina käydä vaan mulle.
Nyt kun mä oon tän hienon ja mahtavan ensimmäisen blogini saanut aloitettua, saatte kaikki syyttää sitä vitun Kaikkosta. Mä en siis ota tästä mitään vastuuta, enkä yhtään valitusta vastaan. Mua ei kiinnosta.
Nyt riitti paskanjauhaminen. Mua ei huvita. Mä jatkan kiukuttelua ja vaivun epätoivoon tän blogin muokkauksen kanssa. Ja se miksi tää blogin paska on pinkki, johtuu siitä, että mä olen ikuisesti pissis, enkä pääse siitä mihinkään. Kiitos. Nyt alkaa masennus siitä, että olen edelleeeeeeeeeenkin töissä.
Kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)