haaveina

Lapsena meillä kaikilla on se haave. Se tulee jostain mitä näkee tai kokee. Joku virike antaa sen alun sille haaveelle mitä pyrkii tavoittelemaan elämässään. Se unohtaa kasvaessaan ja se palautuu välillä mieleen jos se lähde palaa näköpiiriin. Pikku prinsessat haaveilevat siitä prinssistä valkoisella ratsulla, pienet prinssit haaveilevat elämänsä Tuhkimosta. Olen unohtanut monesti elämäni aikana joskus olleeni se pieni prinsessa. Olen kasvanut ja kokenut asioita jotka tekevät minusta sen mitä olen. Unohdin sen että halusin olla se prinsessa. Sain sen virikkeeni taas ja jäin miettimään. Ne asiat joista haaveilin ei tunnu enää helpoilta toteuttaa. Kuinka sitä haaveili saavansa sen elämän mitä näki, se ei ollut todellista. Elin haaveissa ja se antoi sillon turvaa. Aikuisempana sitä tajuaa ettei niitä haaveita ehkä saakaan. Kumpa saisin takaisin sen lapsuuden tunteen kun se tuntui vielä mahdolliselta.