pelon jälkitila

Aina tulee se hetki kun pelkää toisen puolesta enemmän kuin ikinä. Kokee ne kaikki kauhun hetket mielessään ettei saa enää sanaa suustaan. Ei sano niitä asioita joilla olisi merkitystä. Kun miettii sitä tilannetta uudelleen miettii miksi siinä tilanteessa oikeastaan toimi niinkuin toimi. Oliko se vaiston varaista ja mistä se vaisto sitten tuli? Miksi se alitajunta käski tehdä niin? Miksi se tuntuu että joku muu olisi antanut ne käskyt? Miksi se pelotti niin paljon? Pelkoon liittyy miljoona kysymystä, miljoona selitystä, mutta juuri nyt tuntuu etten osaa antaa enempää kysymyksiä ja selityksiä sille miksi se kaikki tapahtui näin. En osaa enää selittää miksi se vieläkin pelottaa ja antaa sen pelon tuntua niin voimakkaasti. Pelkää heräävänsä ja toteasi ettei kaikki päättynytkään niin hyvin kuin ne nyt päättyi. Pelkään että se painajainen tulee vielä. Pelkään sen puolesta ettei tällä tarinalla olisi parempaa loppua. Tiedän etten pelkää turhaan, kaiken tämän pelon keskellä pelkään lisää. Haluan antaa tälle pelolle onnellisen lopun edes tämän kerran.