Rakastanko vielä

Ei ole kysymys rakastanko jotakuta. Kyse on rakastanko itseäni. Teenkö elämästäni sen että sitä voi rakastaa? Taakse kun katsoo ei enää näe ehkä yhtä ruusuisin silmin. Tuntee yhä sen tuskan kun rakkaus loppuu. En ole osannut rakastaa itseäni niinkuin pitäisi. En osaa arvostaa itseäni siinä missä osaan ehkä arvostaa muita. En osaa ajatella itsestäni siten miten kuulen muiden puhuvan. En osaa sisäistää ja ymmärtää mitä on rakastaa itseään enemmän kuin mitään muuta. Olenko kadottanut sen omani siihen että halusin päästä eteenpäin. Odottaen yhä etenemistä. Tiedän oman rakkauteni virheet. Näen selkeämmin sen miten toista pitäisi arvostaa ja rakastaa. En voi rakastaa enää siten miten ennen. Ensin täytyy oppia rakastamaan edes laihasti itseään ja hyväksyä elämässään se että tähän mahtuu vain yksi oikea rakkaus ja se on vain itseäni kohtaan. Olen rikkonut itseni. Päästänyt takaisin siihen kuoppaan missä itken itseni uneen. Rakkauteni itseäni kohtaan on kuin katsoisi pohjatonta mustaa aukkoa. Siihen aukkoon sukelsin. Kuvittelin että itseni rakastamista on se että löytää kumppanin joka rakastaa minua enemmän kuin minä itseäni. Pukeutua valkoiseen mekkoon ja jättää se elefantti sinne peränurkkaan. En pääse siihen ellen opi uudelleen hyväksymään itseäni. Kommentit kaikuvat korvissa. Sain ensimmäistä kertaa pitkään aikaan imartelevia sanoja. Sain hyväksyntää ja kateellisia katseita. Näytin hyvältä. Se tunne minkä sain edes hetkeksi. Sen jälkeen se kupla puhkesi. Olin yksin ilman sanoja. Olin sanattomana peilin edessä katsomassa mitä peilissä tuijottaa. Seurasi jälleen se jäätävä kipu, tuska, itsetuho. Ajatukset synkimmästä pahimpaan. Olin yksin. Yksin epätoivoisena ja ei-rakastettuna. "Kuka sinut huolisi?". Ennen hoin sitä muusta syystä. "Tiesitkö, että ihmiset jotka vaikuttavat vahvimmilta ovat useimmiten tunteellisimpia? Tiesitkö, että ihmiset, jotka osoittavat eniten ystävällisyyttä ovat usein kaltoin kohdeltuja? Tiesitkö, että ne, jotka huolehtivat toisista kokoajan ovat niitä, jotka itse tarvitsisivat sitä eniten?" Sikiöasennossa huutaen miksi vihaan itseäni taas tänään enemmän. Rakkaus on katkolla. Olkoot. Rakastaisiko kukaan jos tietäisi koko totuuden? Minä tiedän. Se satuttaa varmasti enemmän muita. Minä sen kanssa kärsin. Oma rakas pieni peilikuva huurun takana. Minä tiedän. Ja tiedän miten rakkaus ja rakkaudettomuus satuttaa. Olin yksin, olen yksin. Laihaa on se rakkaus jota yritän tuntea. Tungen sen tunteen syvemmälle kuin mistä se yritti putkahtaa. Suojamuuria korjataan para-aikaa. Tulkoot huominenkin paska päivä. Siltä välittämättä elefantti saa tulla takaisin ja saan seota tähän omaan rakkaudettomuuteen. Olkoon niin. En kaipaa rakkautta. Tiedän että on jotain parempaakin.