Perus ilta ripittäytyminen omalle itselleni. Olin unohtanut kuinka lääkepöllyssä voi löytää hetkellinen euforian. Kun kipu häviää ja tulee se leijuva olo. Parempaa leijuvuutta en ehkä nyt voisi toivoa. Pää pyörällä kaikesta miettimisestä. Neljä seinää täynnä ajatuksia ja ihmetyksiä. Melkein naurattaa tällä kertaa. Vaikka tässä mitään nauramista ole tälläkään kertaa. Yritän turruttaa loputkin ajatukset tähän mitä osasin parhaiten. Eikä nyt edes pelota. Itselääkitys taisi olla tämän illan sana. Pieni kuorsaus melkein kuuluu. Mikä sen parempaa nyt kuin jatkaa ihmettelyä kun seinät vähän pyörii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti