Most of the damage is selfmade

Tänään tuli ajatus että suuntiin osa mun tuskasta ja ahdistuksesta olis vaan itse aiheutettua. Mut ei se vaan ole. Mun syvimmät arvet on peräisin että joku ne haavat tekee, repii ruvet auki pariin kertaan ja sen jälkeen mä itse ehdin kaivamaan ne haavat auki niin moneen kertaan että san tuntea sen kaiken tuskan moninkertaisesti. Revin auki taas vanhoja haavoja. Tästä kaikesta tulee vaan lumipalloefekti. Yksi hajoaa, toinen hajoaa, kolmaskin kaatuu ja lista jatkuu neljännestä sataan. Siltä se tuntuu. Siihen päälle kun kaikki jo valmiiksi on rysäytetty niin paskaksi että kädet voi tunkea vielä kuumaan tuhkaan ja tuntea sen poltteen ja silti vielä vähän pitää itse lisätä bensaa ja tulta jo kertaalleen palaneisiin liekkeihin. Yksin, yksin ja yksin kannat kaiken ja yksin, yksin ja yksin kaiken jaat itsellesi ja hakkaat vaan päätä seinään. Kun kerran ja kaksi avaudut niin ihmiset ympärillä tekee saman kun kärpäset. Ne menee paremman banaanin perässä pörräämään koska tää mätänee jo liian pitkällä. Tässä kaikessa yksinäisyydessä on liikaa aikaa siihen että ajattelee. Sen vain kun osaisi lopettaa muttei se helpolla tule. Eikun vaan pää täysille kierroksille. Miettimään mikä mussa on vikana, miksi kaikki sattuu mulle ja mitä nää fyysiset oireet on ja miten ne saa loppumaan. Makasin tunnin lattialla ja yritin haukkoa henkeä onnistumatta siinä. Ja taas ollaan ajatusten kanssa siinä että olen arvoton, ruma ja kaiken ulkopuolella. Kukaan ei tunne mitään mua kohtaan ja kaikki tämä on yksin vain tässä hoidettava ja yritettävä jaksaa. Mietin että jakaisin kaikki oksettavimmatkin ajatukset yhden kanssa. En vain tiedä mitä siitä tulee. Luultavasti kaiken loppu koska en osaisi enää käsitellä palautetta. Enkä voi yhden harteille asettaa sitä jos päätinkin vain yhdessä psykoosissa että on vain yksi pakotie enää jäljellä. Mutta olisinpa ainakin kertonut mitä oikeasti ajattelen. Se vain ei tule helpolla. Enkä usko että yksi linkki avaisi silmiä sille miltä musta tuntuu. Ainakin näkyisi missä mun ajatukset pyörii ja voisi tehdä itse päätökset mitä sen jälkeen tapahtuu. En tiedä. Aiheutan tälläkin pohdinnalla aivan liian paljon ahdistusta koska tiedän että se olisi pakko tehdä mutta en tiedä koska ja kuinka läsnä se toinen olisi. Aiheutan. Taas. Vain. Itse. Tämänkin. Lisän. Jo. Tähän. Tarpeeksi. Raskaaseen. Tuntuu että kuolen joka tapauksessa. Pitäisi vain olla kristallipallo että tietäisi mikä on se viimeinen luoti mikä osuu.