Taas hylky

Mä en oikeesti vaan pysty tähän että mä alkaisin deittaamaan taas uudelleen. Mä en kestä tätä ja sitä paskaa ja epävarmaa oloa mitä se tuo tullessaan. Pitää käyttäytyä parhaimmillaan koko ajan ja näyttää vaan niitä hyviä puolia. Mä en halua uutta suhdetta. Mä en halua uusia tuttavuuksia ja uusia opeteltavia tapoja. Mä en halua taas miettiä mikä mussa vaan on vikana kun mietin sitä jo muutenkin. Ensin kaikki treffailuun liittyvä tuntui ihan kivalta ajatukselta. Nyt mä tiedän miksi mä palaan aina siihen vanhaan samaan kuvioon. Mä en halua tätä "uutuuden viehätystä" mikä kestää sen viis minuuttia. Mä haluan luovuttaa myös tän suhteen. Mä en halua mun elämään ihmistä sekoittamaan mun kuviota kun ne on jo tarpeeksi vittuillaan. Ei kukaan mua voi vaan liimata takasin yhteen ja pelastaa. Mä katson taas peiliin vaan tuntien syvää itseinhoa. Mä olen ruma ja läski enkä ansaitse ketään. Se on tullut taas selväksi että mä en ole ketään varten ja kukaan ei halua olla mua varten enkä mitään tule saavuttamaan. Tää kaikki on vaan aivan liikaa kerta toisensa jälkeen ja mä en pääse enää jaloilleni. Makaan jo polvet liian ruvella. Mä rakastun vaan vääriin ihmisiin enkä enää halua luottaa kehenkään. Mä en halua enää näitä mietintöjä tämän kaiken lisäksi. Mä en vaan kelpaa. Mä pidättäydyn mun suunnitelmassa etten ole enää olemassa joulun jälkeen.