Jos olisin kouluruoka, olisin
Tilliliha
Olen sitkeä rauhallinen sissi.
Kai toi linkki sitte edes toimii? Olen etova. HYI.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
no hyi vi***
Tein testin... Olisin voinut jättää tekemättäkin:
Kai toi linkki sitte edes toimii? Olen etova. HYI.
Kai toi linkki sitte edes toimii? Olen etova. HYI.
torstai 10. heinäkuuta 2008
Naiset vs Miehet
Oletko koskaan kattonut törkyä telkkarista? Törkyä, eli naisten sarjoja kuten, sinkkarit, epätoivoiset kotihuorat jne ? MINÄ olen. Eilen tulin katsoneeksi tätä Suomessa uusinta sarjaa, eli Cashmiere Mafiaa. Kaikissa näissä törky ohjelmissa on aina sama kaava, uranaiset, sinkkunaiset, koriäidit, yksi seksuaalisen vähemmistön edustaja ja kiintiö neekeri. Kiintiö neekeri tosin voi olla joku muukin "rotuvähemmistön" edustaja ja nekin laitetaan sinne sarjaan vain siksi ettei ketään syrjitä.
Eilen kun olin saanut tämän naismafia sarjan katsottua aloin katsomaan toista uutta sarjaa: Naisten Miehet. Päärooleissa neljä miestä ja kaikki lähes samoissa asemissa kuin tässä akkamafiassa. Tämäkin sarja on suunnattu kuitenkin meille naispuolisille sohvaperunoille. Mutta kaiken tasavertaisuuden vuoksi tässä pitää olla miehiä. Molemmissa sarjoissa se toinen osapuoli pettää ja samassa jaksossa (jakso nro 2). Mikä tätä maailmaa vaivaa kun nykyään pitää ne miehet laittaa siihen naisten törkyyn päärooliin?
Olen ollut ihan keskenäni tyytyväinen sinkkareihin ja kotihuoriin, mutta silti tälläistä sontaa menin eilen katsomaan nauhalta. Kaiken lisäksi sarja oli niin saatanan mielenkiintoinen että nukahdin kesken kaiken ja sillä välin koira kakkasi lattialle. Eli MIESTEN näyttelemät naisten törkysarjat on saatanasta, ne saa toiset väsymään ja siitä hyvästä kun nukahtaa, toinen tekee tarpeensa sisälle, koska en päässyt ulos, koska katsoin NAISTEN miehiä ja nukahdin. Vittu.
Koska se telkkari nyt syöltää kaikkea muutakin aivan täyttä paskaa ja sitähän on tietenkin pakko, (SIIS AIVAN PAKKO) katsoa, niin minkäs teet. Hullut japanilaisetkin vetävät parempaa showta, kuin nää naisten mieshuorat. Hulluissa japanilaisissa kaikki tappelee kyllä keskenään mestaruudesta. Naiset vastaan miehet vastaan kaikki. Ja se ohjelma on kyllä suunnattu kaikille sukupuolen edustajille (tähän lasketaan myös transut mukaan).
Koska mua edelleen sylettää se ajatus että seuraavan sukupolven ohjelmissa on sitten jo sukupuolettomat tappelemassa sukupuolettomien törkyjen vallasta, niin olen jo ihan hämilläni siitä, että kuka on sitten se sukupuoleton? Helvetti että tulevaisuus näyttää synkeeltä, ainakin ton telkkarin osalta. Pitää sitte muuttaa jonnekin pirttiin ihan keskelle metsää ja ostaa kaikki NYKYÄÄN hyvät naisten törkysarjat sinne ja lukkiutua katsomaan niitä pelkästään. En tule ulos sieltä, enkä osta digiboxia.
Eilen kun olin saanut tämän naismafia sarjan katsottua aloin katsomaan toista uutta sarjaa: Naisten Miehet. Päärooleissa neljä miestä ja kaikki lähes samoissa asemissa kuin tässä akkamafiassa. Tämäkin sarja on suunnattu kuitenkin meille naispuolisille sohvaperunoille. Mutta kaiken tasavertaisuuden vuoksi tässä pitää olla miehiä. Molemmissa sarjoissa se toinen osapuoli pettää ja samassa jaksossa (jakso nro 2). Mikä tätä maailmaa vaivaa kun nykyään pitää ne miehet laittaa siihen naisten törkyyn päärooliin?
Olen ollut ihan keskenäni tyytyväinen sinkkareihin ja kotihuoriin, mutta silti tälläistä sontaa menin eilen katsomaan nauhalta. Kaiken lisäksi sarja oli niin saatanan mielenkiintoinen että nukahdin kesken kaiken ja sillä välin koira kakkasi lattialle. Eli MIESTEN näyttelemät naisten törkysarjat on saatanasta, ne saa toiset väsymään ja siitä hyvästä kun nukahtaa, toinen tekee tarpeensa sisälle, koska en päässyt ulos, koska katsoin NAISTEN miehiä ja nukahdin. Vittu.
Koska se telkkari nyt syöltää kaikkea muutakin aivan täyttä paskaa ja sitähän on tietenkin pakko, (SIIS AIVAN PAKKO) katsoa, niin minkäs teet. Hullut japanilaisetkin vetävät parempaa showta, kuin nää naisten mieshuorat. Hulluissa japanilaisissa kaikki tappelee kyllä keskenään mestaruudesta. Naiset vastaan miehet vastaan kaikki. Ja se ohjelma on kyllä suunnattu kaikille sukupuolen edustajille (tähän lasketaan myös transut mukaan).
Koska mua edelleen sylettää se ajatus että seuraavan sukupolven ohjelmissa on sitten jo sukupuolettomat tappelemassa sukupuolettomien törkyjen vallasta, niin olen jo ihan hämilläni siitä, että kuka on sitten se sukupuoleton? Helvetti että tulevaisuus näyttää synkeeltä, ainakin ton telkkarin osalta. Pitää sitte muuttaa jonnekin pirttiin ihan keskelle metsää ja ostaa kaikki NYKYÄÄN hyvät naisten törkysarjat sinne ja lukkiutua katsomaan niitä pelkästään. En tule ulos sieltä, enkä osta digiboxia.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Riiviön keksimiä
Tänään aamulla tasan (TAAS) klo 4:15 alkoi kuulumaan mitä kummallisin vinkuminen kesken unen. Kurkotin pääni vain vähän nähdäkseni kuka siellä vinkuu. Totesin puoli kuolleena, ettei taida nyt olla mitään hätää ja Duplo jatkaa nyt sitte vaan uniaan. No aamulla herätessäni (muka) ja noustessani ylös, matkalla suihkuun näin sitten mitä tämä vinkuminen oli ollut. No liiskaantunut kasahan se siinä. Menin suihkuun ja unohdin asian.
Suihkusta kun tulin, vinku-iitu siellä huuteli ja se piti ottaa syliin. Paskakasansa kautta tallusteli ja sitten minäkin sain siitä osakseni. Kiitos rakas riiviö, kyllä mamma sua rakastaa vaikka toitkin päälleni omaa paskaasi. Ei auttanut kuin pistää koira lavuaariin, putsata ittensä ja yrittää saada renttu vielä ylös.
Ulkona huomasin kuinka riiviö oli sitten yön aikana kierinyt omassa tortussaan. Korvia myötenhän se sitten oli siinä. Eihän se renttu ehtinyt sitä koiraa pestä, vaan se odoittaa mua siellä kotona paskaisena (kirjaimellisesti). Ihan niinkun taas tuntuisi olevan kunnon pitkä ja paskamainen maanantai (kirjaimellisesti sitäkin).
Kun miettii mitä se riiviö on aikaan saanutkaan.. No ei ainakaan vielä niin paljon tuhoa, että se olisi korvilleen saanut. Kenkäni ovat säilyneet VIELÄ ehjinä. Pentu paran hampaat rikkovat vain kengän nauhat. Myönnän sen pureskelleen kengistäni vähän sitä sun tätä kulmaa, mutta varpaat ei ainakaan tule läpi ja kengät pysyy jalassa.
Eilen riiviö sitten päätti kummisetänsä pihalla vähän riehua. Ensin piti päästä ruusu puskaan, josta paska äiti tuli sitten repimään pois. Paska äiti sai sitten tästä kieltämisestä palkkiokseen ruusun piikkejä (mitä tonkiessa meni sitten useampi kymmen minuuttinen). Sitten kun juuri oli riiviö pääsemässä kaikista jänninpään paikkaan (talon alle), tuli taas paska äiti ja repi oikein jalasta. Tästä palkkiona oli paskalle äidille hiekkahiertymiä. Viimeiseksi päätti riiviö kaivaa kuoppia. Se oli sellaista mistä ei voinut enää paska äitikään sanoa mitään. Se riiviö melkein istui perse maassa ja häntä pystyssä ja etukäpälät vauhdilla huitoivat hiekkaa. Paska äiti vain nauroi. Naurun pysähdyttyä hetkeksi, piti riiviön mennä makaamaan aikaansaamansa kuopan päälle ja katsoa, ettei kukaan tule apajille. Kahden kuopan jälkeen riiviö väsähti ja paska äiti ei ollut enää niin paska äiti, koska sen syliin pääsi nukkumaan ja sai vielä päälle hellyyttä.
Vaikka se riiviö saakin välillä näkemään punaista (kun se pissaa parketille vaikka juuri edelliset pyyhit pois), se on jo sellainen otus, josta en suostuisi enää niin millään luopumaan, se on mamman kulta ja piste. Vaikka se riiviö näyttää vähän ohikulkijoiden mielestä kissalta (kysymykset onko se kissa vai koira saavat minut ärtymään jo) ja se sai syödä kissan nappuloita, se on riiviö koira ja näyttää vielä kaikille, että kyllä mä täältä kasvan.
Jee, kohta saa taas lyödä työpöytänsä kiinni ja lähteä kotiin pesemään paskaista riiviötä. Mikä tätä päivää voi pilata?
Suihkusta kun tulin, vinku-iitu siellä huuteli ja se piti ottaa syliin. Paskakasansa kautta tallusteli ja sitten minäkin sain siitä osakseni. Kiitos rakas riiviö, kyllä mamma sua rakastaa vaikka toitkin päälleni omaa paskaasi. Ei auttanut kuin pistää koira lavuaariin, putsata ittensä ja yrittää saada renttu vielä ylös.
Ulkona huomasin kuinka riiviö oli sitten yön aikana kierinyt omassa tortussaan. Korvia myötenhän se sitten oli siinä. Eihän se renttu ehtinyt sitä koiraa pestä, vaan se odoittaa mua siellä kotona paskaisena (kirjaimellisesti). Ihan niinkun taas tuntuisi olevan kunnon pitkä ja paskamainen maanantai (kirjaimellisesti sitäkin).
Kun miettii mitä se riiviö on aikaan saanutkaan.. No ei ainakaan vielä niin paljon tuhoa, että se olisi korvilleen saanut. Kenkäni ovat säilyneet VIELÄ ehjinä. Pentu paran hampaat rikkovat vain kengän nauhat. Myönnän sen pureskelleen kengistäni vähän sitä sun tätä kulmaa, mutta varpaat ei ainakaan tule läpi ja kengät pysyy jalassa.
Eilen riiviö sitten päätti kummisetänsä pihalla vähän riehua. Ensin piti päästä ruusu puskaan, josta paska äiti tuli sitten repimään pois. Paska äiti sai sitten tästä kieltämisestä palkkiokseen ruusun piikkejä (mitä tonkiessa meni sitten useampi kymmen minuuttinen). Sitten kun juuri oli riiviö pääsemässä kaikista jänninpään paikkaan (talon alle), tuli taas paska äiti ja repi oikein jalasta. Tästä palkkiona oli paskalle äidille hiekkahiertymiä. Viimeiseksi päätti riiviö kaivaa kuoppia. Se oli sellaista mistä ei voinut enää paska äitikään sanoa mitään. Se riiviö melkein istui perse maassa ja häntä pystyssä ja etukäpälät vauhdilla huitoivat hiekkaa. Paska äiti vain nauroi. Naurun pysähdyttyä hetkeksi, piti riiviön mennä makaamaan aikaansaamansa kuopan päälle ja katsoa, ettei kukaan tule apajille. Kahden kuopan jälkeen riiviö väsähti ja paska äiti ei ollut enää niin paska äiti, koska sen syliin pääsi nukkumaan ja sai vielä päälle hellyyttä.
Vaikka se riiviö saakin välillä näkemään punaista (kun se pissaa parketille vaikka juuri edelliset pyyhit pois), se on jo sellainen otus, josta en suostuisi enää niin millään luopumaan, se on mamman kulta ja piste. Vaikka se riiviö näyttää vähän ohikulkijoiden mielestä kissalta (kysymykset onko se kissa vai koira saavat minut ärtymään jo) ja se sai syödä kissan nappuloita, se on riiviö koira ja näyttää vielä kaikille, että kyllä mä täältä kasvan.
Jee, kohta saa taas lyödä työpöytänsä kiinni ja lähteä kotiin pesemään paskaista riiviötä. Mikä tätä päivää voi pilata?
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Huollossa hyvää päivää.
Istun ihmettelen ja mietin. Voiko kaikki tehdä samaan aikaan? Ehkä. Samoin kuin pystyy huussissa istumaan paskalla, juoda kahvia ja polttaa tupakkaa. Koskaan en ole sitä tehnyt. Valitettavasti. Ehkä ensi kerralla kun mökille pääsee niin voi sitten kokeilla.
Olen ollut töissä jo 2h ja 17 minuuttia (tällä hetkellä). Odotan vain että pääsisin tekemään taas jotain uutta ja kivaa. Osaan jo melkein tehdä ne kaksi työtä jotka minulle on opetettu. Olen opetettava apina, joka ei kaihda tekemistä. Suurin osa ajasta täällä työpaikalla kuluu kahvin juontiin ja tupakointiin. Hyvä yrittää edes lopettaa kun täällä tuntuu olevan vain aikaa.
Kiroan ja nään vieläkin punaista siitä vitun kerrostalokyttääjästä, joka asteli siskoani vastaan eilen kun he tulivat ÄIJÄnsä kanssa meiltä kylästä. "Voi, olitteko katsomassa sitä koiranpentua?". Mtähän vittua se sillekin kyttääjälle kuuluu? SAATANA. Sitten sen jälkeen kun se on moralisoinut minun kasvatusta koirastani ja ilkeillyt ja siihen kehtaa vielä todeta: pitäisi varmaan mennä katsomaan sitä pentua. Vitun ämmä tajua jo, mä en avaa ovea edes naapureille, mä nään teitä ihan tarpeeksi. Jos kutsun kylään, niin tule sitten, mutta sulla vitun kusipää ei ole mitään asiaa tulla tonkimaan MUN elämää yhtään enempää. Sitten tää saatanan kääkkä soittaa rentulle, joka asuu meillä. Se ei edes virallisesti saatana asu siellä. Vittu. Sitten tää kääkkä valittaa ja utelee vittu kaiken mahdollisen ja kiltti renttu sitten vain vastailee... VITTU. Mä niin vieläkin olen sitä mieltä, että se akka pitäisi lopettaa.
Minun palleroni on minun palleroni. Minun mieheni on minun mieheni. Ja vittu sitähän ei tulla noin vaan tonkimaan ilman MINUN lupaani. Perkele. Kaikki kerrostalossa asuvat ihmiset ovat jo varmasti tietoisia siitä, että meille on tullut koiran pentu (vaikka pihalla ihmettelevätkin onko se kissan pentu vai koiran pentu). Vituttaa tollaset ihmiset, joiden elämä on niin rajoittunutta, että on vielä pokkaa tulla tunkemaan nenänsä muiden asioihin ja tietenkin naapurin asiat on kaikista mielenkiintoisimmat. Haluaiskohan se vitun kääkkä kuulla kuinka usein me harrastetaan seksiä ja joutuuko se koira sitä kuuntelemaan?
Sylettää vaan ajatellakin kun nään sen saatana kääkän seuraavan kerran. Sitä jäätiin taas ihmettelemään rentun kanssa, että miten huoltomies soittaa sille, ja sitte naapurit soittaa sille? Se on mun omistusasunto ja kaikki soittaa rentulle. Onse kumma. Mun numeroa ei taida niin helposti löytyä (itse en maksa puhelinlaskuani VIELÄKÄÄN). Olen piiloutunut nimien peittoon ja työpaikkallani todetaan sähköpostilla: "Tässä on ... ei pelaa vieläkään golfia". Joku inside läppä. Ehkä nää ihmiset kertoo mulle, mitä se tarkoittaa, viimeistään siinä vaiheessa kun oon täältä joskus pois lähdössä.
Huokaus. Katselen tässä toimistosermejäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni istun ihan oikeassa toimistossa, missä on taukotila ja kaksi mokka masteria. Olen yrittänyt keksiä hyviä tapoja tutustua uuteen työpaikkaani ja ympäristöön, mutta tämä yksin kököttely ja mahdoton hiljaisuus on yhtä kuolemaa. Huomiseksi on pakko taitaa ottaa ne kuulokkeet puhelimeen mukaan, että voi kuuneella radiota. Niin ne muutkin täällä tekee. Tästä taidankin jäädä pyörittelemään vähän peukaloita ja syödä vähän vauvan ruokaa (koska se on vaan hyvää).
Olen ollut töissä jo 2h ja 17 minuuttia (tällä hetkellä). Odotan vain että pääsisin tekemään taas jotain uutta ja kivaa. Osaan jo melkein tehdä ne kaksi työtä jotka minulle on opetettu. Olen opetettava apina, joka ei kaihda tekemistä. Suurin osa ajasta täällä työpaikalla kuluu kahvin juontiin ja tupakointiin. Hyvä yrittää edes lopettaa kun täällä tuntuu olevan vain aikaa.
Kiroan ja nään vieläkin punaista siitä vitun kerrostalokyttääjästä, joka asteli siskoani vastaan eilen kun he tulivat ÄIJÄnsä kanssa meiltä kylästä. "Voi, olitteko katsomassa sitä koiranpentua?". Mtähän vittua se sillekin kyttääjälle kuuluu? SAATANA. Sitten sen jälkeen kun se on moralisoinut minun kasvatusta koirastani ja ilkeillyt ja siihen kehtaa vielä todeta: pitäisi varmaan mennä katsomaan sitä pentua. Vitun ämmä tajua jo, mä en avaa ovea edes naapureille, mä nään teitä ihan tarpeeksi. Jos kutsun kylään, niin tule sitten, mutta sulla vitun kusipää ei ole mitään asiaa tulla tonkimaan MUN elämää yhtään enempää. Sitten tää saatanan kääkkä soittaa rentulle, joka asuu meillä. Se ei edes virallisesti saatana asu siellä. Vittu. Sitten tää kääkkä valittaa ja utelee vittu kaiken mahdollisen ja kiltti renttu sitten vain vastailee... VITTU. Mä niin vieläkin olen sitä mieltä, että se akka pitäisi lopettaa.
Minun palleroni on minun palleroni. Minun mieheni on minun mieheni. Ja vittu sitähän ei tulla noin vaan tonkimaan ilman MINUN lupaani. Perkele. Kaikki kerrostalossa asuvat ihmiset ovat jo varmasti tietoisia siitä, että meille on tullut koiran pentu (vaikka pihalla ihmettelevätkin onko se kissan pentu vai koiran pentu). Vituttaa tollaset ihmiset, joiden elämä on niin rajoittunutta, että on vielä pokkaa tulla tunkemaan nenänsä muiden asioihin ja tietenkin naapurin asiat on kaikista mielenkiintoisimmat. Haluaiskohan se vitun kääkkä kuulla kuinka usein me harrastetaan seksiä ja joutuuko se koira sitä kuuntelemaan?
Sylettää vaan ajatellakin kun nään sen saatana kääkän seuraavan kerran. Sitä jäätiin taas ihmettelemään rentun kanssa, että miten huoltomies soittaa sille, ja sitte naapurit soittaa sille? Se on mun omistusasunto ja kaikki soittaa rentulle. Onse kumma. Mun numeroa ei taida niin helposti löytyä (itse en maksa puhelinlaskuani VIELÄKÄÄN). Olen piiloutunut nimien peittoon ja työpaikkallani todetaan sähköpostilla: "Tässä on ... ei pelaa vieläkään golfia". Joku inside läppä. Ehkä nää ihmiset kertoo mulle, mitä se tarkoittaa, viimeistään siinä vaiheessa kun oon täältä joskus pois lähdössä.
Huokaus. Katselen tässä toimistosermejäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni istun ihan oikeassa toimistossa, missä on taukotila ja kaksi mokka masteria. Olen yrittänyt keksiä hyviä tapoja tutustua uuteen työpaikkaani ja ympäristöön, mutta tämä yksin kököttely ja mahdoton hiljaisuus on yhtä kuolemaa. Huomiseksi on pakko taitaa ottaa ne kuulokkeet puhelimeen mukaan, että voi kuuneella radiota. Niin ne muutkin täällä tekee. Tästä taidankin jäädä pyörittelemään vähän peukaloita ja syödä vähän vauvan ruokaa (koska se on vaan hyvää).
maanantai 23. kesäkuuta 2008
TAAAS töissä.
Ihanata. Pääsee taas rutisemaan siitä kuinka vitun kivaa on istua pimeässä toimistossa (koska ulkona sataa) ja kuinka kahvi alkaa maistua aika paskalle seitsemännen kupin jälkeen ja kuinka orastava myyrä kakka olisi tekemässä tulojaan. Hienoa!
Ekan päivän kunniaksi menin tonne pomon koppiin istumaan heti ja tokaisin: tarttis vähän lomaa. Meni samaan tyyliin tuo loman saaminen kuin se kun pyysin työhaastattelussa kahvia. Eli pinnat kotiin rohkeudesta. Se, että mitä tahansa tyhmää olen jo työpaikallani saanut aikaan, olen saanut siitä pelkkää kiitosta ja hymyjä. Emmä taida enää näiden silmissä pystyä korjaamaan tätä tuhottua "imagoa".
Sana koiranpentu on jo kirinyt 60 ihmisen korviin (täällä ei suinkaan ole töissä 60 % naisia, jotka eivät tietenkään tykkää juoruta muiden asioista).. Sillä olen saanut jo kaikki anteeksi, koska rohkeuteni oli jättää kohta 9 viikkoa vanha koiranpentu kotiin YKSIN. No ehkä se ei sinne sitten kuole nälkään (renttu jätti sille naksuja JA erikseen piimää ja siihen vielä muisti laittaa vedetkin viereen). Se koira on aika ihmeellinen otus. Saatanan sinnikäs ja rohkea ja päätti ruveta sisäsiistiksi kolmessa päivässä. Mami kiittää!!!!
Se että sen koiran ehtisin hemmotella pilalle alle viikossa, on parempi käydä töissä. Muuten käy niinkun sille yhden kaljupään kaverin koiralle: Se ei tiedä olevansa koira (se on siihen päälle ihan vitun diiva). Onneksi rentun pissispikkusisko menee vahtímaan sitä riiviötä huomisesta eteen päin aina pariksi tunniksi. Se hyppi jo seinille kun se kuuli mitä meillä on kotona. Koska mäkin pääsen ihan justiisa kotiin, voisin keskittyä tähän kahdeksanteen kahvikuppiin ja miettiä sitten menenkö tupakalle vai paskalle (olen ruvennut rehelliseksi, en kiertele).
Ekan päivän kunniaksi menin tonne pomon koppiin istumaan heti ja tokaisin: tarttis vähän lomaa. Meni samaan tyyliin tuo loman saaminen kuin se kun pyysin työhaastattelussa kahvia. Eli pinnat kotiin rohkeudesta. Se, että mitä tahansa tyhmää olen jo työpaikallani saanut aikaan, olen saanut siitä pelkkää kiitosta ja hymyjä. Emmä taida enää näiden silmissä pystyä korjaamaan tätä tuhottua "imagoa".
Sana koiranpentu on jo kirinyt 60 ihmisen korviin (täällä ei suinkaan ole töissä 60 % naisia, jotka eivät tietenkään tykkää juoruta muiden asioista).. Sillä olen saanut jo kaikki anteeksi, koska rohkeuteni oli jättää kohta 9 viikkoa vanha koiranpentu kotiin YKSIN. No ehkä se ei sinne sitten kuole nälkään (renttu jätti sille naksuja JA erikseen piimää ja siihen vielä muisti laittaa vedetkin viereen). Se koira on aika ihmeellinen otus. Saatanan sinnikäs ja rohkea ja päätti ruveta sisäsiistiksi kolmessa päivässä. Mami kiittää!!!!
Se että sen koiran ehtisin hemmotella pilalle alle viikossa, on parempi käydä töissä. Muuten käy niinkun sille yhden kaljupään kaverin koiralle: Se ei tiedä olevansa koira (se on siihen päälle ihan vitun diiva). Onneksi rentun pissispikkusisko menee vahtímaan sitä riiviötä huomisesta eteen päin aina pariksi tunniksi. Se hyppi jo seinille kun se kuuli mitä meillä on kotona. Koska mäkin pääsen ihan justiisa kotiin, voisin keskittyä tähän kahdeksanteen kahvikuppiin ja miettiä sitten menenkö tupakalle vai paskalle (olen ruvennut rehelliseksi, en kiertele).
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
SE tulee kohta
Kyllä. Vuoden odotuksen jälkeen sain luvan hankkia koiran. No kaksi kuukautta sitten alkoi se metsästys ja kauhea koirakuume.
Pitkä odotukseni palkitaan. Tänään tunnin päästä me lähdemme hakemaan hauvavauvan kotiin. Uskomatonta kuinka vähän hypin seinille, vaikka tj on 1h ja 6min. Helvetti. Nyt pitää siis aloittaa se hyppiminen. MAMIN kulta tulee kotiin !!!!!
Pitkä odotukseni palkitaan. Tänään tunnin päästä me lähdemme hakemaan hauvavauvan kotiin. Uskomatonta kuinka vähän hypin seinille, vaikka tj on 1h ja 6min. Helvetti. Nyt pitää siis aloittaa se hyppiminen. MAMIN kulta tulee kotiin !!!!!
maanantai 2. kesäkuuta 2008
uusi aihe
Kyllä, olen tullut lukeneeksi uusinta Cosmoa. Kyllä, olen edelleen niin teini, että se lehti tulee vielä kotiin asti. Kauheen paljon ajatuksia alko pyörimään päässä kun siellä sen kirotun lehden sivuilla leijuin. Siellä oli iso juttu sinkkarit leffasta... "kirjoita kuin idolisi SJP".. Sillä voi voittaa tonnin matkarahaa NYC:kiin. Jos sen paskan sitte voittaa. Siinä pitää käyttää aiheena mokkulaa.
Koska mulla on ollut tänään muutenkin niin separipäivä, että voi hokea kuinka meinaa vetää pupua korrrrrrrrrrrrvista. Mä meinasin että mä kirjotan sinne vitun cosmolle että sitä mokkulaa voi hätä tapauksessa käyttää vibraattorina. Ja siihen päälle, mä aijon pistää jonkun ihmeellisen äänestyksen pystyyn siitä, kuinka mä voitan sen koko paskan ja pääsen nykiin leikkii SJP:tä. Iso ero ehkä tässä on kaikista isoin ero se, että mä olen työtön moukka ja juoppo. HAHA.
Toi renttu joka asuu meillä tulee keskeyttämään mun kunnollisen ajatuksen juoksun perkele. Kuitenkin, siinä cosmossa oli juttua vielä blogeistakin. Ihme ohjeita sinne tungetaan, niille jotka alkaa kirjottaa blogia. Mitä vittua sitten jos joku tulee lukemaan mun avautumisia? Niinhän se vaan sitten yhdistetään muhun. Ihan niinkun tässä jotain julkkiksia oltaisiin. Ne jotka tietää, niin tietää. Ehkä mä olen nyt kuitenkin kavereille ja tolle rentulle kertonut tästä bloggailusta ja kaikesta saa syyttää sitä-joka-kyllä-tunnistaa-itsensä.
Kaiken tän bloggailu mietiskelyn ja nykiin pääsemisen tavoite on kyllä todella hieno. Mä olen ehdottomasti ja ylivoimaisesti paras. Ja sitä mieltä saa pian olla muutkin. Koska mä en voi millään enää muistaa mikä mahtoi olla kolmas kunnolla mun päässä pyörinyt aihe, on parempi lopettaa ja antaa tolle rentulle hellyyttä, se kuitenkin asuu tälläsen työttömän-lähes-juopon-hullun kanssa. Joo, kyllä mä siitä tykkään.
Koska mulla on ollut tänään muutenkin niin separipäivä, että voi hokea kuinka meinaa vetää pupua korrrrrrrrrrrrvista. Mä meinasin että mä kirjotan sinne vitun cosmolle että sitä mokkulaa voi hätä tapauksessa käyttää vibraattorina. Ja siihen päälle, mä aijon pistää jonkun ihmeellisen äänestyksen pystyyn siitä, kuinka mä voitan sen koko paskan ja pääsen nykiin leikkii SJP:tä. Iso ero ehkä tässä on kaikista isoin ero se, että mä olen työtön moukka ja juoppo. HAHA.
Toi renttu joka asuu meillä tulee keskeyttämään mun kunnollisen ajatuksen juoksun perkele. Kuitenkin, siinä cosmossa oli juttua vielä blogeistakin. Ihme ohjeita sinne tungetaan, niille jotka alkaa kirjottaa blogia. Mitä vittua sitten jos joku tulee lukemaan mun avautumisia? Niinhän se vaan sitten yhdistetään muhun. Ihan niinkun tässä jotain julkkiksia oltaisiin. Ne jotka tietää, niin tietää. Ehkä mä olen nyt kuitenkin kavereille ja tolle rentulle kertonut tästä bloggailusta ja kaikesta saa syyttää sitä-joka-kyllä-tunnistaa-itsensä.
Kaiken tän bloggailu mietiskelyn ja nykiin pääsemisen tavoite on kyllä todella hieno. Mä olen ehdottomasti ja ylivoimaisesti paras. Ja sitä mieltä saa pian olla muutkin. Koska mä en voi millään enää muistaa mikä mahtoi olla kolmas kunnolla mun päässä pyörinyt aihe, on parempi lopettaa ja antaa tolle rentulle hellyyttä, se kuitenkin asuu tälläsen työttömän-lähes-juopon-hullun kanssa. Joo, kyllä mä siitä tykkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)