Teatteria

Musta tuntuu vaan jatkuvasti enemmän siltä että mun elämä on pelkkää kulissia. Kai se on ollut sitä vaan niin pitkään jo sitä ettei vaan niitä verhoja saa suljettua. Mä olen tässä elämän roolipelissä valmiina piestäväksi. Mun läpi on niin helppo vaan kävellä. Mun päähän tarttui ajat sitten yksi suomalainen biisi joka on kuin mun just tämän hetkinen elämä. Musta tuntuu että mä en ole enää olemassa. Mä kävelen päivästä toiseen jossain elokuvassa missä mun elämä vaan kulkee eteenpäin mutta en tee mitään. Mä en tiedä hengitänkö tai pystynkö enää hengittämään. Ihmisten keskellä ne näkee musta vaan sen ulkokuoren. Ne näkee että mä olen siinä. Ihmisillä on jonkinlainen käsitys siitä miltä se mun kulissi näyttää mutta kukaan ei näe sen taakse. Jos kaikki vaan kävelee mun läpi ja paskat välittää mitä mä tunnen tai ajattelen niin ei ne voi tietää että mä olen oikeasti tässä. Kukaan ei tiedä mitä mun pään sisällä liikkuu. Kukaan ei tiedä mitä mä oikeasti olen. Mä en enää lle kuin tyhjä näyttämö missä se yksi näytelmä vaan jatkaa pyörimistään ilman yleisöä. Kukaan ei tiedä mitä siellä toisella puolella oikeasti tapahtuu ja hyvin pitkälti se tuntuu vaan siltä että kukaan ei edes välitä. On ihmisiä jotka haluaa auttaa mua tekemään sitä teatteri esitystä päivästä toiseen. Kukaan ei vaan ymmärrä miltä tuntuu elää keskellä sitä ylläpidettävää kulissia. Siellä verhon takana on vaan se surkea ja säälittävä tyttö niiden kummallisten tunteiden kanssa joista ei pysty kukaan iloitsemaan. Eikä varmasti kukaan edes ymmärrä sitä miltä vaan tää kaikki voi tuntua. Tunne siitä että et enää edes ole olemassa. Et ole edes ihminen. Et ole mitään. Olet vain se kuva mikä siihen julisteeseen on piirretty. Joku naama ja sille annettu ilme mistä joskus joku vahingossa voi tunnistaa. Kukaan tuskin pystyy tai haluaa pelastaa mitään sellaista mikä enää ei joka päivä jaksa uskoa pelastukseen. Odotan muka sitä auringon paistetta tähän risukasaan. Vaikka en ede tiedä uskonko siihen. En tiedä kohta varmaan omaa nimeänikään. Niin se tyttökin siinä laulaa. En tiedä kuinka kauan tämä teatteri ja sirkus vaan voi enää pyöriä.