Tunteiden tuskaa osa 5468292

Voi isot kirosanat näitä tunteita. Mä edelleen odotan sitä katkaisijaa jolla kääntää vaan kaiken pois päältä. Yritin tehdä matkaa tunteiden kanssa ja toivoin että hautaisin ne kaikki yhdellä halauksella. Halausta ei tullut ja tunteet jyllää vaan edelleen. Pää taas pyörällä kaikesta mitä on tuntenut. Kaikki vanhat parisuhteet vetää pikakelauksella tunnerallinsa alusta loppuun repeat nappula pohjaan jumiutuneena. Ensimmäistä kertaa myönsin ääneen että en ole päässyt yli. Kuinka paljon pelkää sitä että tutustuu johonkin uuteen ja kaikki totuudet pitää paljastaa alusta. Kuinka paljon pelkää sitä torjutuksi tulemista. Samalla jäi miettimään onko vielä kaukaisempia tunnehaamuja jäänyt kummittelemaan? Ihan niinkuin mulla lukisi otsassakin jo valmiiksi tunnevammanen. Mä oon aivan romuna ihan kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Mä en vaan pysty tällä hetkellä mihinkään järkevään. Musta tuntuu että mun pää hajoaa kun nää tunnevyöryt vaan tulee ja vielä liian vauhdilla sellaisissa tilanteissa missä ei niitä odottanut. Se on vaan myönnettävä että mun sydän on edelleen särkynyt. Ensin se revittiin irti ja poltettiin ja sen jälkeen vielä sain kokea miltä se tuntuu kun siihen hakataan nauloja vasaralla. Miten nopeasti tällaisesta voi toipuakaan. Eikä tunnu siltä että kaikki ihan ymmärtää sitä että musta voi vain tuntua näin paskalta. Eikä ne ihmiset jotka mua satuttaa ymmärrä sitä että ne satuttaa paljon pahemmin. Enkä usko että voisin edes kertoa tunteistani suoraan. Muistan liiankin tarkasti miten siinä kävi. Helvetti, miksi tän pitää aina mennä tähän.