Itkettääkö sinuakin joskus?

Kun tekee mieli itkeä, ei osaa. Kun ei halua itkeä, sitä vaan itkettää. Kun tietää itkun helpottava, sitä ei saa aikaiseksi millään. Miksi pitää itkeä? Itku on isosta ilosta ja isosta surusta ja joskus jotain pienempää ja kaikkea siltä väliltä. Mieskin itkee. Rohkein mies on se joka uskaltaa naisen edessä itkeä, oli se syy mikä tahansa.

Joskus tuntuu siltä ettei se itku lopu koskaan, joskus odottaa vaan sitä yhtä kyyneltä. Joskus toivoo sitä, että olisi ihana itkeä toisen olkapäätä vasten. Miksi itkemistä pidetään pahana asiana? Tai no ei ihan pahana asiana. Julkisesti kuitenkaan ei saa itkeä muualla kuin hautajaisissa. Tuntuu väärältä, että itkua pitää pidättää viimeiseen asti ja juosta nurkan taakse itkemään, ettei vaan kukaan nää. Joskus tekisi mieli itkeä kaikkien edessä, vaikka tietää mikä se reaktio on heti; "mikähän tolla on kun se noin vollottaa?". Näin se menee. Ihminen ei ole ihiminen jossei se itke, mutta on se häpeä itkeä kun joku näkee.

Yksin peittoon käpertyneenä on helpompi itkeä, vaikka joskus toivookin, että se joku kuulee sen itkun ja vastaa siihen halauksella. Yksin on ikävä itkeä. Kaksin itkeminen on helpompaa. Kolmin itkeminen on jo säälittävää. Eli ryhmässäkin itku on sallittua vain hautajaisissa. Itkeminen ylipäätänsä on kiellettyä jos henkilöitä on enemmän kuin kaksi. Paitsi hautajaisissa. Siellä kaikkien pitäisi itkeä. Olet erillainen jos et itke.

Itku erottaa meidät inhimillisesti. Itku hyvästä ja pahasta. Itku on itku.

Tekee mieli raivota ennemmin kuin itkeä. Silti joskus sen raivonkin jälkeen itku pääsee. Itku voi olla kaunista. Itku voi olla rumaa. Lapsen itku on ruminta. Varsinkin jos se raastaa korvia. Oman lapsen ensimmäinen itku on sulo sointu, ainakin joidenkin mielestä. Jos se on hienoa, niin miksei voi olla käsitystä siitäkin, että olemme enemmän aina ihmisiä kun osaamme itkeä muiden edessä.

Haluan itkeä, huutaa ja raivota. Haluan tuntea itseni ihmiseksi itkemällä sitä paskaa oloa pois, koska se helpottaa. Miksei itketä silloin kun olisi sille otollinen hetki? Haluan vain pois siitä oravan pyörästä, joka pyörittää omaa maailmaani, haluan itkeä ja tuntea. Rikkoa rajoja ja tehdä sen niin että muutkin sen kuulee. En ole yksin, vaikka itkiessä niin tuntuu. Itken kaikkien kuullen. Itken niin ettei se jää epäselväksi. Itken ja huudan.

Jos jäit vielä miettimään miksi itken, huudan ja haluan tehdä... En voi siihen vastata. Kysy ennemmin itseltäsi, koska itkit viimeksi?