Kapinointia

Istun koulutuksessa ja kiinnostus hipoo huippuaan. Miksiköhän? Perkeleen kallis kurssi ja asia on sellaista ettei vaan voi kiinnostaa. Jossain muussa elämän vaiheessa tämä olisi varsin mukavaa. Tosin täällä on kivempi istua kun töissä. Töissä melkein joutuu jo tekemään jotain. Täältä pääsee vielä aikaisemmin.. Eli työpäivä maksaa firmalle ihan homona ja mulle maksetaan koko päivän palkka ja siihen päälle vielä matkakorvauksia.

Kurssilla oppii aina jotain uutta, mutta isoin hyöty tässä on ainoastaan se, että kurssisuoritus tulee näkymään CV:ssä koko loppu iän, jippii. Sit pitäis oikeesti ehkä osatakkin jotain... Mulla on niin kova asennevamma taas tänään. Ei jaksa kiinnostaa ja tää on ihan täyttä puppua. Toi mamma tuntuu olevan jotenkin jälkeen jäänyt ja höpöttää minkä ehtii. Mä en jaksa kiinnostua tästä opetuksesta, teen ite koko ajan eteenpäin itse. Tai sitten teen omia juttuja (kuten nyt) ja teen perässä kovemmalla tahdilla. Pitää vaan aina muistaa kysyä jotain typerää, että joku voi luulla että mä opiskelen täällä. Tosin tämä yltiopaattisen kauhea näpytys kuuluu tässä hiljaisessa luokassa lujempaa kuin tuon jälkeenjääneen mamman puhe....

Kouluttautuminen on hyvä juttu, mutta mä olen ottanut nämä kaikki kurssit niin tahallani. Ei tarvitse istua töissä, tekee 5 tuntisen työpäivän, 7,5 tunnin palkalla. Toisaalta, aina voisi hioa näitä mahtavia keskittymisiä. Ei huvita. Tänään taitaa olla taas ärrimörri-päivä. Ja helvetin iso asenne ongelma. Koskaan ei ole tainnut tämä blogin kirjoittaminen kestänyt näin kauaa. Nyt on joutunut oikeasti keskeyttämään useasti, esimerkiksi siksi, että värjäsin BMW-merkkisen ajoneuvon kuvan harmaasta punaiseksi. Siistii.

Mä taidan ruveta miettimään jotain ihan oikeaa kirjoitettavaa....