Parisuhteista

Eilen illalla olin kovin innokas päästä kirjoittamaan blogiani kotona. Tätähän suurimmaksi osaksi kirjotan täällä vitun toimistossa, missä en jaksa tehdä mitään muuta. Kohtasin sellaisen IHAN PIENEN ongelman. Kannettavaan tietokoneeseen ei saanut sitä vitun internet-yhteyttä. Tämä renttu, joka asuu mun luona, sitten soitti meidän omaan käyttötukeen, joka perkele, oli suojannut kaikki vitun yhteydet internettiin... Siinä sitten käyttötuki ja tää renttu kolme tuntia laitto yhteyksiä kuntoon ja sillon mä jo nukuin.

Parisuhde on aina sitä uhrautumista. Minä sain maata sängyssä ja tuijottaa törkyä, kun tää renttu sitten fiksaili konetta. Hyvä vaihtoehto mun kannalta, koska mua ei olisi kiinnostanut kolmea tuntia puhua moduuleista tai mitä vittua ne ikinä onkaan. Olen täysin tekniikan ihmelapsi, muttei se tarkota sitä että uhrautuisin tietokoneen puolesta. Hyi.

Kuulin eilen päivän huonoimman jutun: "Me ollaan vähän niinkun Roomeo ja Juulia, kielletty rakkaus. Mä olen aito espoolainen ja se on aito vantaalainen...". Ei näin! Vantaa haisee, on mun mielipide, ja Espoossa ei ole vikaa, siellä on vaan vitusti niitä köyhiä. Espoo olisi aina parempi paikka, jos ne kaikki rotuvähemmistöt lähetettäisiin Turkuun ja sitte mentäis porukalla sitä naputtamaan irti ja lähetetään Ruotsiin. En ole rasisti, mutta silti.

Palatakseni tähän päivän huonoimpaan juttuun, nauroin kyllä ja ihan vitusti. En sen takia, että se olisi hauska, vaan siksi, että käy ihan sääliksi. Nykypäivän Romeo ja Julia on täysin määrittelemätön käsite. Kaikki on jo sallittua, tumma mies ottaa vaimokseen vaalean naisen, sano se suku sitten mitä tahansa. Ei mikään ole enää kiellettyä ja niillä pieksämäkeläisilläkin on jo vapaaliput Helsinkiin. Tähän tää maailma menee.

Pelimies saattaa todeta, ettei hänellä ole parisuhdetta, vaan pari suhdetta. Säälittävää sekin. Pitää yrittää pönkittää omia tuntemuksiaan sillä, että kaataa naisia baarissa illat pitkät. Loppujen lopuksi käy niinkuin sille seitkytluvun narkkari-pornotähdelle; kuolee AIDS:iin. Oikein sillekin paskiaiselle. Mitäs teki homopornoa. Siitä aikuisviihdeteollisuus viisastui: käytetään jengi niissä testeissä, ettei ne vitun kovat kuuluisuudet kuole tauteihin. Tosi lupaavaa.

Mun korviin pääsee usein lause: " Te olette niin oksettavan onnellisia, voitteko vittu jo lopettaa". Sori. En lopeta. Olen vitun onnellinen ja oikein kirosanojen kera. Ihminen löytää onnen ja joku toinen tulee mäkättää siitä. Suurimmaksi osaksi, sitä alkaa jo tahallaan olemaan oksettava. Ja vaikkei kaikki sitä tarkoittaisikaan tosissaan, EI kiinnosta. Mun parisuhde toimii sen rentun kanssa. PISTE.

Olisihan se kiva jos maailmassa olisi rauha. Toivokaa samaa, niiltä teidän parisuhteilta.