......

Olen täysin sanaton. Tästälähdin kirjoitan yksin iltaisin, jos silloinkaan. Pikku-koirasta on tullut avoero-koira. Eipä kai siinä enempää selittämistä... Paska fiilis ja paha olla. Ei tunnu helpolta, eikä se olekaan.

toimistohuumoria

PSKA = toimitusjohtajan kommentti laitteeseen joka ei toimi.

"..toi on muutenkin ihan pska…" = lause kokonaisuudessaan, mitä esimieheni käytti.

a.k.a DraamaQueen = mitä myynnissä työskentelevä mies pistää reklamaation loppuun.

Tarviiko tohon vielä jotain lisätä?

Miettiä olemista

Kolmas persoona on kuin pusero. Se mitä haluan pukea joka aamu ylle. Välillä tekee mieli verhota koko olemus siihen samaan pakettiin, mitä voi sitten esitellä kylillä. Olen kylmä ja kyyninen.

En ole päässyt kokemaan moista valaistumista viime viikkon, jolloin uuden työpisteeni päällä syttyi lamppu, jota en ole koskaan ennen nähnyt palavan. Nyt tämä sama valo vilkuttaa; käy, ei käy, käy. Käy välillä hermoille.

Asioita pyörii hurrikaanin lailla mielessä. Onneksi pääsin taas karkuun metsän keskelle kuuntelemaan kun karvapallo murisee yläpuolella liitäville hanhille. Olo oli levottoman sijasta hetkellisesti edes rauhallinen.

Levottomuudesta kärsin ja kaipaan jatkuvasti rauhaa. Eilen meni hermot. Kaikki vetää suuntaan ja toiseen, kunnes se meni yli ja rupesin yllättävänkin kovaääniseksi vittuilijaksi. Tänään olen aamusta asti potenut huonoa omatuntoa. Se alkoi jo keskellä yötä, kun aloin nähdä unta.

Laiminlyön jatkuvasti sen, mitä itse tahdon. Enpä ole muuta osannutkaan tehdä koko elämäni aikana. Kuinka vaikeaa onkaan sanoa EI. Varsinkin sanoa ei ihmisille, joista oikeasti välittää.

Kaiken tämän elämän mylleryksen ja kaaoksen keskellä ei jaksa keskittyä kunnolla. Ei mihinkään. Ehkä joskus risukasaan alkaa se aurinko paistaa ja kirjaimellisesti tunnelin päähän se valo syttyy.

Tooorsdaaag

Olen istunut hiljaa. Ehkä syystäkin.

Neljäs työpaikka vuoden aikana. Kyllä, sain taas töitä. Oon aika kova hakee töitä ja saamaan niitä. Mutta alkaa nyt pikku hiljaa tuntumaan siltä, että olis ihan kiva saada jotain tasapainoa tähänkin arkeen.

Onnellisen hetken kuitenkin koin jo tiistaina. Ehkei tää maailma olekaan mua vastaan niin kauheesti enää, vaikka silti kaikki kusipäät viittii lähetää postia (lue laskuja) mun kotiovessa, nimen alapuolella olevaan luukkuun. Perkele. Kai se pitää alkaa joskus hyväksymään, että musta kasvaa väkisin aikuinen. Vieläkin tuntuu pahalta sana: AIKUINEN.

Niin siitä tiistaista. Sellanen täti soitteli mulle meilahdesta ja kertoi ettei mulla ole syöpää saatika kasvainta. Näiden ilosanomien jälkeen se kyllä kertoi mulla olevan keuhkoissa luunpala. No se on sitten siellä ja pysyy. Onneksi tämäkin on saanut jo nimen: Clyde. Tosin iso kalju "piellikkö" päätti minun ilokseni kertoa, koska emme ole virossa, sen nimi lausutaan ja kirjotetaan samalla lailla.. Kiitos tästä. Isolle kaljulle "piellikölle" se on Klaid.

Kotonakaan ei ole rauhallista. Pikku koirasta alkaa kasvamaan pikku mies. Se osaa jo tehdä seisakin ja yrittää välillä nostaa jalkaa kun se pissaa.. Hienoa. Hyperaktiivi narun jatke käy vähän kierroksilla. Sillä on menossa uhmaikä. Jos se olisi ihminen,, niin sillä tulisi täyteen jo kuitenkin 3,5 vuotta. Kiitti siitä. RAUHOTTUISIT JO!

Kotona pyörii kanssa se renttu.. Sekin on oppinyt pissaamaan nostamatta jalkaa. Tosin näistä rentun villeistä nuoruus vuosista tuli taas todiste ja sekin tiistaina. Rentun korvasta tulla tupsahti ulos kuula pyssyn kuula. Se on ollut siellä korvassa vaivaiset 10 vuotta, ellei jo enemmänkin. Mistä sitä tietää toisaalta, koska viimeksi sekin on sellaisiin leikkipyssyihin koskenyt... On se päässyt isojen poikien liigaankin leikkii "muka" oikeeta sotaa. Sekin paska laitos on nimeltään Suomen armeija. Tosin, ehkä se renttu siellä vähän aikuistu, oli se siellä valtion ylläpitämänä vuoden ja arvoltaan JOPA Alikersantti. Kotona sitä pitää kutsua nimellä Keisari. Vitun vaativa renttu.

Kaikin puolin valoisalta näyttää ainakin täällä toimistolla, koska ikkuna verhot näyttää läpi ja ulko-ovesta näkee ulos kaikkien tummennusten alta. Ehkä se elämä alkaa täällä risukasassakin hymyilemään. Ja toivottavasti pian. Siihen tietenkin auttaa, että käy ihan oikeissa töissä (kuten yksin kaksoishauska mies sen mainitsi), ja siihen päälle se, että töistä maksetaan palkkaa ja siihen vielä se, että verottajalle on nyt ilmoitettu, vitut mä maksan enää noin paljon valtiolle LAINAA.

Tänään torstaina, EI ole vielä uusi maanantai. Se siirtyi eiliselle. Kiitos vitun VIRASTO AIKA. No pitäis saada sellainen ajokortin lykkäys ja poliisit haluaa olla töissä vain 16.15 asti. Ensin ne internetistä kertoo väärän paikan. Pasilasta lähettävät Punavuoreen ruuhka-aikaan. Sit kun oot perillä, katsot kelloo ja toteet: se meni kiinni 2 minuuttia sitten. Kiitti siitä. Onneksi renttu haki kaavakkeet mulle kotiin ja saan viedä ne maalle (lue Espooseen), ettei tartte keskustaan ajaa. Kiitti kuitenkin eilisestä vitutuksesta..

Torstain arkkiviholliset

Tää torstai sujuu jo aivan vituilleen. nukuin pommiin, poliisit ajo mun perässä koko matkan, eli toisinsanoen olin pari minuuttia myöhässä koska en voinut kaahata. Puhelin jäi eilen kylään, missä iltaa tuli vietettyä. En edes muistanut kattoa kun puin päälle, että menikö paita oikein päin.

Näin pääsin tilittämään tätä tämän aamuista torstai helvettiä. Joskus tuli varmasti mainittua, että torstai on kuin uusi maanantai. Ja sitten yhtäkkiä kävi niin että torstai olikin jo toivoa täynnä. Taidan tällä hetkellä ainakin luulla maanantain olevan ihan yhtäkaaottinen kun torstai, joka taas tarkoittaa maanantain olevan kaksi kertaa viikossa, hyi V***u.

Sensuuri kärpänen tais iskeä muakin. Kaikki muutenkin on taas niin rajoitettua maassa, jota joskus kutsutaan Suomeksi. Miettii nyt kaikki mitä on tässä kuukauden aikana tapahtunut. Ensin tulee tää yks heppu, joka lahtaa jengiä koulussa. Sitten käydään keskusteluja siitä, että nyt on Suomen talous aivan päin v***ua. Hohhoijjaa.. Alkaa jo olee mitta täys. Pitäis varmaan muuttaa Suomesta pois, jotta sais olla ees hetken rauhassa. Media nyt tykkää tälläsillä jutuilla repostella, eikä mun tarttis sitten niitä lukea (mut pitää sitä päivää jollain saada kulumaan töissä).

TAHDON ULKOMAILLE. Mulla noi synttärit meni ihan kivasti kännätessä ja krapula OLI. Nyt tuntuu taas että olis kaikki krapulan oireet, mutta se paha olo puuttuu. Pitää taas juoda keskiviikkosin sitä saatanan sangriaa (join jopa lasillisen). Kieli on aivan solmussa, päätä särkee, näkölaajuus on aivan heikko (silmät puolitangossa), väsyttää, mahassa kiertää ja ajatus ei kulje (ei se kulje muutenkaan).

Tänään pitäis vielä tsempata, että pääsis TAAS pois YT-neuvottelu ringistä. Eli hankkimalla itselleen TAAS työpaikka. Jos TAAS vaihdan työpaikkaa, niin se on vasta NELJÄS yritys jossa olen tämän vuoden aikana ollut. Neljännes vuosittain on ihan hyvä vaihtaa paikkaa, JÖÖ. Näyttää tosi veikeeltä tuolla CV -osastolla (anteeks millä?). Suuta repii ja tekis mieli vaan laittaa silmät kiinni. Tai pitää opetella nukkumaan silmät auki, Renttukin osaa sen.

Ehkä tän kaiken ruikutuksen päätteeksi voisin lähettää vitutus mailia googlelle, kun ne ei vittu tajua sitä, että ihmisellä voi olla kaksi sähköpostiosoitetta. Eli ei voi kirjottaa sähköpostia ja blogia samaan aikaan. Saisin ehkä ylimääräiset raivarit vedettyä ihan kaikessa hiljaisuudessa täällä toimiston nurkassa. Tai sitten säästän nämäkin raivarit kun pääsen ruuhka-aikaan töistä ja huomaan taas sen opiskelija valon palavan autossa ja bensa loppuu keskelle motaria.

MAANANTAIT JA TORSTAIT VITTUUN KALENTERISTA PISTE COM....

huumoritajuttomat

Töissä vittuttaa kun typerät asiakkaat huutaa, kun ne ei tajuu, ettei se palvelu täältä puhelimen toisesta päästä yhtään sen nopeemmin juokse vaikka kuinka ääntään korottaa.

Elävässä elämässä vihaan tosikkoja ja huumoritajuttomia ihmisiä. Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Ei ole mun vika. Onneksi olen lopettanut typerien ihmisten keräilyn.

Koska olen kusipäinen tänään ja vietän oikeata maanantaita toimistolla sappiveden kiehuessa.... EN AIJO OLLA POSITIIVINEN. Sori, olenko koskaan ollut?

Jos sulla on vähän vaikeeta, yritä kokeilla olla joskus vielä enemmän vaikeempi.

Joskus riittäisi että jaksaisit nauraa ja olla posittivinen.

fiilikset kahvinjuonnista työpaikalla

Mustaaaaaaaaaaaaaa

Satuin eilen kysymään rentulta, että voiko töihin pukeutua täysin mustaan. Renttuhan vastasi että tottakai. Lopulta mutisin itsekkin, niin onhan se kuitenkin kuin omiin hautajaisiin olisin menossa.

Jos Neiti RR:ltä kysyy, että miksi se pukeutuu aina vain mustaan, niin se vetää sellaisen Mäntsälä murteen päälle ja totee: " Mä tykkkään tost hevimetallist ".

Mustaa mustempaa ja mustaa kahvia. Väsyttää, kiukuttaa, vituttaa ja perseeseen sattuu kun täällä toimistossa istumisesta saa joko A) peräpukamia tai ihan vaan B) finnejä perseeseen. Molemmathan on täysin mahdollisia tälläsessä paska lafkassa. Tai no emmä sais paska lafkaks tätä kutsua, täällä on vaan vittu noi KOTKAT (ämmät, lehmät, vitun lutkat, läskit, sotanorsut...you name it).

Mun pinna on poltettu lopullisesti täällä ja mä itken verta melkein JOKA vitun aamu kun tietää että pitää lähtee töihin. Omissa hautajaisissahan täällä istutaan ja kasvatellaan peräpukamia. Vittu.

Kaikki yli 30 vuotiaat on ihan just pannassa. Mä teen niille samalla lailla ku Hitler juutalaisille (tai sitten en, noille kahdelle vaan). Pikku Hilter siellä purilaisten maailmassakin laittaa kaikki ojennukseen ja kertaheitolla. Pitää ostaa Pikku Hitlerille pikku hiljaa sitten mustat viikset, mustaakin mustemmat viikset. Vittu.

Arkipäivän arkiviholliset

Olen tavannut uuden arkipäivän viholliseni. Työpaikan mokkamaster. Se vittuili mulle niin pahasti, että palo hermot ja piti mennä tupakalle. Kohteliaasti se oli käyttäytynyt kun joku muu pääsi keittämään kahvia. On silläkin pokkaa. Joka kerta kun haen kahvikupilllisen, se valuttaa aina sen tippalukon läpi. Joku muu kun tekee saman, niin se käyttäytyy ihan kiltisti.

Soitin rentulle ja sanoin, ettei meidän pidä ikinä hankkia MoccaMasteria. Se paska vittuilee mulle töissä, niin mitenhän se vittuilisi mulle kotonakin?

Arkipäivän muita vihollisia ovat luonnollisesti kaikki kanssa autoilijat aamu ruuhkassa, kaikki "liian matalat" laatikostot ja muut esineet, mihin tietenkin aina telon itseni ja saan kauheita mustelmia. Tämän kaiken päälle arkipäivä vihollisia ovat kaikki lentelevät ötökät, koska ne voi pistää ja siitä joutuu aina varmasti sairaalaan. Vielä ei ole ampparit pistelleet ja sitä päivää ootellessa sitten pelätään. Vittu.

Arkipäivä vihollisia tulee aina , muttei ne ikinä häviä. Hammasharja tosin aina välillä on epävihollinen. Toisina aamuna se saa jo oksentamaan, toisina aamuina se saa tukehtumaan ja välillä se on aivan kiltisti ja pesee vain hampaita ilman sivuoireita.

Arkipäivän vihollisiin voi lisätä herätyskellon, koska se aina herättää kun vielä haluaa nukkua. Aamu ruuhka, koska siinä on pakko ajaa töihin (kesällä on kaikki idiootit lomalla niin ei tartte niitä väistellä ja voi ajaa täysii). Sitten työpaikan puhelimen haluaa joka aamu heittää seinään, koska ne idiootit ihmiset soittelee ja kyselee typeriä. Ja sitten siihen päälle vielä ei-toimivat-tietokoneet.. Tekniset laitteet eivät ole minua varten, varsinkaan maanantaisin.

Maanantai pitää vieläkin poistaa kalenterista. Ja torstait on aina vaan toivoa täynnä (ja vitut on...).

vitun paskat

Olen laiskotellut kaiken suhteen. Siivoamisen, töiden teon ja varsinkin blogin kirjottamisen kanssa. Olen haistatellut pitkää vittua koko ajan ja aijon jatkaa samaa rataa. En pidä edes työstäni, vihaan siivoamista ja muutenkaan ei vaan huvita. En jaksa olla yltiö positiivinen, enkä mitenkään masentunutkaan enää.

Ajattelin pari sanaa kirjottaa teille, RAKKAAT lukijat, vain siitä syystä, että minä en ole unhotanut teitä. Ja vielä kiitos ensimmäiselle fanilleni tämän sivuston bloggailusta. Ja kyllä mä taas vauhtiin pääsen. Kiitos ja näkemiin.

Ahkerointia

Kyllä, olen ollut ahkera, niin eilen kuin tänäänkin. Eilen olin Kaikkos-paskiaisen kanssa salilla, jolla oli niin paljon virtaa, että se meinas polkee ne laitteet paskaksi. Itse otin iisisti (sillä periaattella että en ole tehnyt mitään yli kuukauteen ja kuntoni on aivan nolla). No eipä onneksi sitten paikat ole kipeenä, kun tuli tallusteltua tunnin verran pihalla ympyrää sen narun jatkeen kanssa (toisin sanoen se on koira, silloin kun se osaa käyttäytyä).

Tänään ahkeroin heti aamusta! Tulin töihin, (tein sivusilmällä töitä) selasin sähköpostit (kuten joka aamu ja vähintään kolme kertaa päivässä, kunhan vain päivä kuluisi edes hitusen nopeammin). Soitin KOLMEEN eri lääkäriin: Ensin tietenkin koiralle eläinlääkäri, se tarvii rokotteen ja siru tunnisteen. Sain ajan heti huomiseksi illaksi ja laskua kertyy 85€ (tietty enemmän kun mun lääkärit yhteensä viimeisen vuoden aikana). Sitten yritin soittaa ittelleni aikaa lääkäriin, tarttis saada lääkkeitä. No se paikka missä käyn (en käy omassa terveyskeskuksessa, kun sieltä ei saa MITÄÄN palvelua, vitun helsingin kaupunki) oli suljettu ja ne on lomalla. Pitää soitella ens viikolla uudelleen (perkele). No sitten soitin hammaslääkäriin, ne tarjos mulle ajan heti (koska valitin vaivoja ylenpaattisen paljon...). Kyllä meni siis putkeen ainakin valituksen ja ajan saantien osalta.

Koska tänään ahkeroin ja olen ollut reipas ja menen hammaslääkäriin, saa nähdä kuinka loppupäivä sujuu. Voi olla että hampaita särkee niin perkeleesti ja vatsa kurnii kun ei saa syösä. Sitten vasta mua kiukuttaa ihan vitusti. Mutta jos kiukuttelen niin pitää ajatella POSITIIVISESTI, että ainakin tuli hoidettua, vaikka rahaa menikin VITUSTI.

Näin tehdään töitä

Fingerpori - HS.fi

Kun minä olen töissä, ja kun tulen kotiin. Tämä pätkä kuvastaa juuri sitä.


Tuli hurahdettua, sain nauraa aivan helvetisti. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä SARJAKUVAA ja sarkastisen huumorin virtaa, hahahahhah :D

no hyi vi***

Tein testin... Olisin voinut jättää tekemättäkin:

Jos olisin kouluruoka, olisin

Tilliliha
Olen sitkeä rauhallinen sissi.

Tee sinäkin
Ideakeittiön kouluruokatesti

Kai toi linkki sitte edes toimii? Olen etova. HYI.

Naiset vs Miehet

Oletko koskaan kattonut törkyä telkkarista? Törkyä, eli naisten sarjoja kuten, sinkkarit, epätoivoiset kotihuorat jne ? MINÄ olen. Eilen tulin katsoneeksi tätä Suomessa uusinta sarjaa, eli Cashmiere Mafiaa. Kaikissa näissä törky ohjelmissa on aina sama kaava, uranaiset, sinkkunaiset, koriäidit, yksi seksuaalisen vähemmistön edustaja ja kiintiö neekeri. Kiintiö neekeri tosin voi olla joku muukin "rotuvähemmistön" edustaja ja nekin laitetaan sinne sarjaan vain siksi ettei ketään syrjitä.

Eilen kun olin saanut tämän naismafia sarjan katsottua aloin katsomaan toista uutta sarjaa: Naisten Miehet. Päärooleissa neljä miestä ja kaikki lähes samoissa asemissa kuin tässä akkamafiassa. Tämäkin sarja on suunnattu kuitenkin meille naispuolisille sohvaperunoille. Mutta kaiken tasavertaisuuden vuoksi tässä pitää olla miehiä. Molemmissa sarjoissa se toinen osapuoli pettää ja samassa jaksossa (jakso nro 2). Mikä tätä maailmaa vaivaa kun nykyään pitää ne miehet laittaa siihen naisten törkyyn päärooliin?

Olen ollut ihan keskenäni tyytyväinen sinkkareihin ja kotihuoriin, mutta silti tälläistä sontaa menin eilen katsomaan nauhalta. Kaiken lisäksi sarja oli niin saatanan mielenkiintoinen että nukahdin kesken kaiken ja sillä välin koira kakkasi lattialle. Eli MIESTEN näyttelemät naisten törkysarjat on saatanasta, ne saa toiset väsymään ja siitä hyvästä kun nukahtaa, toinen tekee tarpeensa sisälle, koska en päässyt ulos, koska katsoin NAISTEN miehiä ja nukahdin. Vittu.

Koska se telkkari nyt syöltää kaikkea muutakin aivan täyttä paskaa ja sitähän on tietenkin pakko, (SIIS AIVAN PAKKO) katsoa, niin minkäs teet. Hullut japanilaisetkin vetävät parempaa showta, kuin nää naisten mieshuorat. Hulluissa japanilaisissa kaikki tappelee kyllä keskenään mestaruudesta. Naiset vastaan miehet vastaan kaikki. Ja se ohjelma on kyllä suunnattu kaikille sukupuolen edustajille (tähän lasketaan myös transut mukaan).

Koska mua edelleen sylettää se ajatus että seuraavan sukupolven ohjelmissa on sitten jo sukupuolettomat tappelemassa sukupuolettomien törkyjen vallasta, niin olen jo ihan hämilläni siitä, että kuka on sitten se sukupuoleton? Helvetti että tulevaisuus näyttää synkeeltä, ainakin ton telkkarin osalta. Pitää sitte muuttaa jonnekin pirttiin ihan keskelle metsää ja ostaa kaikki NYKYÄÄN hyvät naisten törkysarjat sinne ja lukkiutua katsomaan niitä pelkästään. En tule ulos sieltä, enkä osta digiboxia.

Riiviön keksimiä

Tänään aamulla tasan (TAAS) klo 4:15 alkoi kuulumaan mitä kummallisin vinkuminen kesken unen. Kurkotin pääni vain vähän nähdäkseni kuka siellä vinkuu. Totesin puoli kuolleena, ettei taida nyt olla mitään hätää ja Duplo jatkaa nyt sitte vaan uniaan. No aamulla herätessäni (muka) ja noustessani ylös, matkalla suihkuun näin sitten mitä tämä vinkuminen oli ollut. No liiskaantunut kasahan se siinä. Menin suihkuun ja unohdin asian.

Suihkusta kun tulin, vinku-iitu siellä huuteli ja se piti ottaa syliin. Paskakasansa kautta tallusteli ja sitten minäkin sain siitä osakseni. Kiitos rakas riiviö, kyllä mamma sua rakastaa vaikka toitkin päälleni omaa paskaasi. Ei auttanut kuin pistää koira lavuaariin, putsata ittensä ja yrittää saada renttu vielä ylös.

Ulkona huomasin kuinka riiviö oli sitten yön aikana kierinyt omassa tortussaan. Korvia myötenhän se sitten oli siinä. Eihän se renttu ehtinyt sitä koiraa pestä, vaan se odoittaa mua siellä kotona paskaisena (kirjaimellisesti). Ihan niinkun taas tuntuisi olevan kunnon pitkä ja paskamainen maanantai (kirjaimellisesti sitäkin).

Kun miettii mitä se riiviö on aikaan saanutkaan.. No ei ainakaan vielä niin paljon tuhoa, että se olisi korvilleen saanut. Kenkäni ovat säilyneet VIELÄ ehjinä. Pentu paran hampaat rikkovat vain kengän nauhat. Myönnän sen pureskelleen kengistäni vähän sitä sun tätä kulmaa, mutta varpaat ei ainakaan tule läpi ja kengät pysyy jalassa.

Eilen riiviö sitten päätti kummisetänsä pihalla vähän riehua. Ensin piti päästä ruusu puskaan, josta paska äiti tuli sitten repimään pois. Paska äiti sai sitten tästä kieltämisestä palkkiokseen ruusun piikkejä (mitä tonkiessa meni sitten useampi kymmen minuuttinen). Sitten kun juuri oli riiviö pääsemässä kaikista jänninpään paikkaan (talon alle), tuli taas paska äiti ja repi oikein jalasta. Tästä palkkiona oli paskalle äidille hiekkahiertymiä. Viimeiseksi päätti riiviö kaivaa kuoppia. Se oli sellaista mistä ei voinut enää paska äitikään sanoa mitään. Se riiviö melkein istui perse maassa ja häntä pystyssä ja etukäpälät vauhdilla huitoivat hiekkaa. Paska äiti vain nauroi. Naurun pysähdyttyä hetkeksi, piti riiviön mennä makaamaan aikaansaamansa kuopan päälle ja katsoa, ettei kukaan tule apajille. Kahden kuopan jälkeen riiviö väsähti ja paska äiti ei ollut enää niin paska äiti, koska sen syliin pääsi nukkumaan ja sai vielä päälle hellyyttä.

Vaikka se riiviö saakin välillä näkemään punaista (kun se pissaa parketille vaikka juuri edelliset pyyhit pois), se on jo sellainen otus, josta en suostuisi enää niin millään luopumaan, se on mamman kulta ja piste. Vaikka se riiviö näyttää vähän ohikulkijoiden mielestä kissalta (kysymykset onko se kissa vai koira saavat minut ärtymään jo) ja se sai syödä kissan nappuloita, se on riiviö koira ja näyttää vielä kaikille, että kyllä mä täältä kasvan.

Jee, kohta saa taas lyödä työpöytänsä kiinni ja lähteä kotiin pesemään paskaista riiviötä. Mikä tätä päivää voi pilata?

Huollossa hyvää päivää.

Istun ihmettelen ja mietin. Voiko kaikki tehdä samaan aikaan? Ehkä. Samoin kuin pystyy huussissa istumaan paskalla, juoda kahvia ja polttaa tupakkaa. Koskaan en ole sitä tehnyt. Valitettavasti. Ehkä ensi kerralla kun mökille pääsee niin voi sitten kokeilla.

Olen ollut töissä jo 2h ja 17 minuuttia (tällä hetkellä). Odotan vain että pääsisin tekemään taas jotain uutta ja kivaa. Osaan jo melkein tehdä ne kaksi työtä jotka minulle on opetettu. Olen opetettava apina, joka ei kaihda tekemistä. Suurin osa ajasta täällä työpaikalla kuluu kahvin juontiin ja tupakointiin. Hyvä yrittää edes lopettaa kun täällä tuntuu olevan vain aikaa.

Kiroan ja nään vieläkin punaista siitä vitun kerrostalokyttääjästä, joka asteli siskoani vastaan eilen kun he tulivat ÄIJÄnsä kanssa meiltä kylästä. "Voi, olitteko katsomassa sitä koiranpentua?". Mtähän vittua se sillekin kyttääjälle kuuluu? SAATANA. Sitten sen jälkeen kun se on moralisoinut minun kasvatusta koirastani ja ilkeillyt ja siihen kehtaa vielä todeta: pitäisi varmaan mennä katsomaan sitä pentua. Vitun ämmä tajua jo, mä en avaa ovea edes naapureille, mä nään teitä ihan tarpeeksi. Jos kutsun kylään, niin tule sitten, mutta sulla vitun kusipää ei ole mitään asiaa tulla tonkimaan MUN elämää yhtään enempää. Sitten tää saatanan kääkkä soittaa rentulle, joka asuu meillä. Se ei edes virallisesti saatana asu siellä. Vittu. Sitten tää kääkkä valittaa ja utelee vittu kaiken mahdollisen ja kiltti renttu sitten vain vastailee... VITTU. Mä niin vieläkin olen sitä mieltä, että se akka pitäisi lopettaa.

Minun palleroni on minun palleroni. Minun mieheni on minun mieheni. Ja vittu sitähän ei tulla noin vaan tonkimaan ilman MINUN lupaani. Perkele. Kaikki kerrostalossa asuvat ihmiset ovat jo varmasti tietoisia siitä, että meille on tullut koiran pentu (vaikka pihalla ihmettelevätkin onko se kissan pentu vai koiran pentu). Vituttaa tollaset ihmiset, joiden elämä on niin rajoittunutta, että on vielä pokkaa tulla tunkemaan nenänsä muiden asioihin ja tietenkin naapurin asiat on kaikista mielenkiintoisimmat. Haluaiskohan se vitun kääkkä kuulla kuinka usein me harrastetaan seksiä ja joutuuko se koira sitä kuuntelemaan?

Sylettää vaan ajatellakin kun nään sen saatana kääkän seuraavan kerran. Sitä jäätiin taas ihmettelemään rentun kanssa, että miten huoltomies soittaa sille, ja sitte naapurit soittaa sille? Se on mun omistusasunto ja kaikki soittaa rentulle. Onse kumma. Mun numeroa ei taida niin helposti löytyä (itse en maksa puhelinlaskuani VIELÄKÄÄN). Olen piiloutunut nimien peittoon ja työpaikkallani todetaan sähköpostilla: "Tässä on ... ei pelaa vieläkään golfia". Joku inside läppä. Ehkä nää ihmiset kertoo mulle, mitä se tarkoittaa, viimeistään siinä vaiheessa kun oon täältä joskus pois lähdössä.

Huokaus. Katselen tässä toimistosermejäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni istun ihan oikeassa toimistossa, missä on taukotila ja kaksi mokka masteria. Olen yrittänyt keksiä hyviä tapoja tutustua uuteen työpaikkaani ja ympäristöön, mutta tämä yksin kököttely ja mahdoton hiljaisuus on yhtä kuolemaa. Huomiseksi on pakko taitaa ottaa ne kuulokkeet puhelimeen mukaan, että voi kuuneella radiota. Niin ne muutkin täällä tekee. Tästä taidankin jäädä pyörittelemään vähän peukaloita ja syödä vähän vauvan ruokaa (koska se on vaan hyvää).

TAAAS töissä.

Ihanata. Pääsee taas rutisemaan siitä kuinka vitun kivaa on istua pimeässä toimistossa (koska ulkona sataa) ja kuinka kahvi alkaa maistua aika paskalle seitsemännen kupin jälkeen ja kuinka orastava myyrä kakka olisi tekemässä tulojaan. Hienoa!

Ekan päivän kunniaksi menin tonne pomon koppiin istumaan heti ja tokaisin: tarttis vähän lomaa. Meni samaan tyyliin tuo loman saaminen kuin se kun pyysin työhaastattelussa kahvia. Eli pinnat kotiin rohkeudesta. Se, että mitä tahansa tyhmää olen jo työpaikallani saanut aikaan, olen saanut siitä pelkkää kiitosta ja hymyjä. Emmä taida enää näiden silmissä pystyä korjaamaan tätä tuhottua "imagoa".

Sana koiranpentu on jo kirinyt 60 ihmisen korviin (täällä ei suinkaan ole töissä 60 % naisia, jotka eivät tietenkään tykkää juoruta muiden asioista).. Sillä olen saanut jo kaikki anteeksi, koska rohkeuteni oli jättää kohta 9 viikkoa vanha koiranpentu kotiin YKSIN. No ehkä se ei sinne sitten kuole nälkään (renttu jätti sille naksuja JA erikseen piimää ja siihen vielä muisti laittaa vedetkin viereen). Se koira on aika ihmeellinen otus. Saatanan sinnikäs ja rohkea ja päätti ruveta sisäsiistiksi kolmessa päivässä. Mami kiittää!!!!

Se että sen koiran ehtisin hemmotella pilalle alle viikossa, on parempi käydä töissä. Muuten käy niinkun sille yhden kaljupään kaverin koiralle: Se ei tiedä olevansa koira (se on siihen päälle ihan vitun diiva). Onneksi rentun pissispikkusisko menee vahtímaan sitä riiviötä huomisesta eteen päin aina pariksi tunniksi. Se hyppi jo seinille kun se kuuli mitä meillä on kotona. Koska mäkin pääsen ihan justiisa kotiin, voisin keskittyä tähän kahdeksanteen kahvikuppiin ja miettiä sitten menenkö tupakalle vai paskalle (olen ruvennut rehelliseksi, en kiertele).

SE tulee kohta

Kyllä. Vuoden odotuksen jälkeen sain luvan hankkia koiran. No kaksi kuukautta sitten alkoi se metsästys ja kauhea koirakuume.

Pitkä odotukseni palkitaan. Tänään tunnin päästä me lähdemme hakemaan hauvavauvan kotiin. Uskomatonta kuinka vähän hypin seinille, vaikka tj on 1h ja 6min. Helvetti. Nyt pitää siis aloittaa se hyppiminen. MAMIN kulta tulee kotiin !!!!!

uusi aihe

Kyllä, olen tullut lukeneeksi uusinta Cosmoa. Kyllä, olen edelleen niin teini, että se lehti tulee vielä kotiin asti. Kauheen paljon ajatuksia alko pyörimään päässä kun siellä sen kirotun lehden sivuilla leijuin. Siellä oli iso juttu sinkkarit leffasta... "kirjoita kuin idolisi SJP".. Sillä voi voittaa tonnin matkarahaa NYC:kiin. Jos sen paskan sitte voittaa. Siinä pitää käyttää aiheena mokkulaa.

Koska mulla on ollut tänään muutenkin niin separipäivä, että voi hokea kuinka meinaa vetää pupua korrrrrrrrrrrrvista. Mä meinasin että mä kirjotan sinne vitun cosmolle että sitä mokkulaa voi hätä tapauksessa käyttää vibraattorina. Ja siihen päälle, mä aijon pistää jonkun ihmeellisen äänestyksen pystyyn siitä, kuinka mä voitan sen koko paskan ja pääsen nykiin leikkii SJP:tä. Iso ero ehkä tässä on kaikista isoin ero se, että mä olen työtön moukka ja juoppo. HAHA.

Toi renttu joka asuu meillä tulee keskeyttämään mun kunnollisen ajatuksen juoksun perkele. Kuitenkin, siinä cosmossa oli juttua vielä blogeistakin. Ihme ohjeita sinne tungetaan, niille jotka alkaa kirjottaa blogia. Mitä vittua sitten jos joku tulee lukemaan mun avautumisia? Niinhän se vaan sitten yhdistetään muhun. Ihan niinkun tässä jotain julkkiksia oltaisiin. Ne jotka tietää, niin tietää. Ehkä mä olen nyt kuitenkin kavereille ja tolle rentulle kertonut tästä bloggailusta ja kaikesta saa syyttää sitä-joka-kyllä-tunnistaa-itsensä.

Kaiken tän bloggailu mietiskelyn ja nykiin pääsemisen tavoite on kyllä todella hieno. Mä olen ehdottomasti ja ylivoimaisesti paras. Ja sitä mieltä saa pian olla muutkin. Koska mä en voi millään enää muistaa mikä mahtoi olla kolmas kunnolla mun päässä pyörinyt aihe, on parempi lopettaa ja antaa tolle rentulle hellyyttä, se kuitenkin asuu tälläsen työttömän-lähes-juopon-hullun kanssa. Joo, kyllä mä siitä tykkään.

itkien aurinkoisena päivänä

Olo on kuin lasivankilassa. Taas se paska kaatui mun niskaan. IRTISANOTTU. Ihan uusi sana ja käsite mulle. Nyt ollut 4 päivää lomautettuna ja miettii, tänään alkaa se työttömän elämä. Kävin jo ensimmäisessä työhaastattelussa eilen. Toivottavasti se poiki töitä. Nyt kun katsoo ulos, tuntee häpeää omasta epäonnistumisestaan. Ei, se ei ollut minun vikani. EI OLLUT.

Yhtään itkun kyyneltäkään en ole päästänyt maanantain jälkeen. Maanantaina niitä tuli puolitoista. Olo on turmeltu, raiskattu ja rikkirevitty sisältä. Ulospäin ei saa näyttää. Ei kuulu hienon naisen tapoihin jäädä itkemään paskaa elämäänsä, vaan täytyy mennä eteenpäin pää ylpeästi pystyssä ja näyttää muille kuinka hyväksi voi itsensä tuntea, vaikka viimeisetkin arvokkuuden rippeet on väkisin nyhdetty irti. Vitut jaksan. Ensimmäinen kerta maanantain jälkeen kun oloni on MITÄ VITTUA SITTEN?!

Nyt voin huumorilla onneksi miettiä tulevaisuutta: työtön juoppo ja siihen päälle vielä mulkku moukka. Kuvitelmat tuovat välinäisen hymyn huulille. Ei jaksa innostua mistään turhasta ja epävarmasta. Ehkä se huominen tulee hitaasti.

Oikea, ihan oikea asia, mikä saa mut pysymään hetkittäin selväjärkisenä; Duplo. Se on todellisuus, se on mamin kulta. Se on tulossa ja sillä on kummit valmiina. Mami odottaa sinua rakas. Täällä istun yksin kotona ja odotan sinua.

Nyt meinaa itkettää.

Kevät = olen rakastunut

Minä olen rakastunut. En niinkään kevääseen, koska kärsin allergioista. En niinkään ole uudelleen rakastunut siihen renttuun, joka asuu meillä (rakastan sitä koko ajan). Olen rakastunut sellaiseen pieneen valkoiseen karvapalleroon. Se sellainen valkoinen karvapallo, joka pienestä kasvaa vain vähän isommaksi.

Se sellainen pieni valkoinen karvapallero pyörii mielessäni koko ajan. Eilinen työpäivä meni ja hurahti pelkästään pällistellessä sellaisia pieniä karvapalloja. Sellaisen minä tahdon. Se sellainen Cesar -koiranruoka mainoksessa oleva karvapallero. Sellainen sulatti mut jo alunperin ihan kokonaan. Olen erittäin rakastunut siihen ajatukseenkin, että se karvapallo vahtii minua kun nukun.

Eilen Kaikkosen kanssa käytiin keskustelua siitä, mitä etuja on ottaa koira. NO kaikki! Ja sitten jos asiasta löytää yhdenkin huonon puolen, on parempi jättää sellainen karvapallero hankkimatta. Sitten yritettiin keskustella "miesten" kanssa aiheesta, mutta vitut ne mitään osannut kommentoida asiaan. Ja kovaan ääneen mietin, että onko se joku miesjuttu, jota en niin ymmärrä, ettei tollasesta asiasta voi kovin avoimesti keskustella?

Minä haluan sen karvapalleron ja aijon sen hankkia. Olen täysin rakastunut. Ei väliä puuttuisiko koiralta häntä, tai jos sen hampaat on vähän vinot, tai sillä on joku läiskä. Se tulee olemaan minun koirani, ei mikään näyttelyrakkine. Minä EN OLE mikään koiranäyttely ihminen, eikä tule minun koiranikaan olemaan. MINÄ tulen rakastamaan sitä koiraa kaikkine vikoineen, siitä tulee mun hauvavauva, mun uusin rakas. Se koira saa enemmän rakkautta kun mun Gucci. Se kertoo jo aika paljon siitä, kuinka paljon haluan sitä rakastaa. Se ei ole leivänpaahdin, vaan MUN vauva.

Kaikki ajattelukyky häviää kun asiaa yrittää miettiä. Olen valmiiksi katsonut jo koiralle valjaat, sängyn, kuljetuskopan ja pienten koirien leluja. Olen valmiiksi päättänyt missä koira tullaan trimmaamaan ja että koira saa kunnon vakuutukset. Olen valmis jo vaihtamaan autokultani toiseen (siihen vitun perhemalliin) ja se on jo aika iso asia. Koirakuumeeni on pahapahapaha PAHA.

Nyt kaikki turhuudet, kuten ihanat mekot ja laukut tuntuvat kaukaisilta haaveilta. Haaveilen tuulipuvuista ja koirapuistoista. Vitut mistään sellaisista yhtenevistä tuulipuvuista haaveilen, koska ne nyt vaan on niin perseestä jo pelkkänä ajatuksena. Suunnittelen jo koirakäytökouluja ja paperin levittämistä eteiseen ja olohuoneeseen. Olen aivan täysillä menosssa siihen hulluuteen, että ostan kaikki koiratarvikkeet valmiiksi, vuoraan kämppäni vanhoilla hesareilla ja käyn ulkoiluttamassa koirapantaa. Voi helvetti. Olen LIIANKIN jo rakastunut ajatukseen, että minulla on oma ihana valkoinen karvapallero.

ma, ti, keto, pe....

Aivan kuten aina; olen loppu. Puristakaa vaan ne viimeisetkin mehut. Vitun ituhipit, tulkee syömään viimeisetkin rehut. Elän hiljaiselossa blogista ja kiroilen keskenäni. En jaksa, ei huvita. Kaiken lisäksi mua lähetetään jonnekin vitun koulutuksiin kuuntelemaan jotain vitun defa traccing divaice paskaa. Mä meinasin nukahtaa vain joka toinen sekuntti.

Tiedän tekeväni IHAN liikaa töitä. 20 h ylitöitä kuukaudessa alkaa pian tuntuakin jossain. Päässä ainakin jossei missään muualla. Olen täynnä räkää, vihaa siitepölyä kohtaan ja punaisilla silmilläni. Perkele. Töissä oleminen allergia-aikaan pitäisi kieltää lailla. Koska olen edelleen asennevammainen ja jaksan aina kitistä kaikesta.

Kun kaikki vituttaa niin sitten vituttaa. Siihen ei oikein auta mikään. Ei edes vappu. Sen illan saldo oli 3 pulloa smirreä (sitä limu juomaa) ja huikka kuohuvaa ja sitten nukkumaan. Paljon parempi vaihtoehtohan se nukkuminen oli sille Hotelli Vantaalle. Säästyin taas sellaiselta vantaan reissulta. En pidä vieläkään vantaata juuri minään.

Katselen päivät pitkät tota kauheeta UUTUUTTA... Hyi vittu. Sellaiset ihmiset, jotka tekevät työkseen NOIN rumia autoja, pitäis lopettaa. Ja siitä autoaiheesta pääsemme siihen, kun alkaa tuolla liikenteessä AINA vituttamaan ne ihmiset, joille on ajokortti myönnetty säälistä. Jos et vittu osaa ajaa niin ÄLÄ AJA. Perkele kun palaa hermot niihin vitun ituhippeihin ja maailmanpelastajiin ja siihen päälle niihin vitun liikennepoliiseihin, jotka luulee parantavansa maailmaa ajamalla ensinnäkin päin vittua ja alle rajoitusten, että maailma pelastuu. Hei sinä vitun ituhippi siellä; tiedoksi: me ollaan jo tuhoon tuomittuja, älä jaksa jauhaa. Saatana tulee ja pelastaa vielä sutkin.

Tänään taas asenteeni huokuaa sanallisella arkullaan viisauksia ja silti, minulla on edelleen punainen silmä, edelleen yskin räkää ja vieläkin vituttaa. Tekee mieli myydä ei-oota, mutta kenelle täällä espoossa vittu myy mitään, kun kaikki on jo jossain vitun lomalla. Perkele, ihmiset tulkee tänne niin saatte LEIPÄÄ. Tai siis ostakee jottain ni mä saan kuukauden palkkani, KIIITTOOOOOS. Asennevammaisuus kunniaan.

Kiittäen ja rakkaudella

Oi te rakkaat lukijat!

Olen melkein unohtanut kiittää ja pahoitella teitä / teidän puolesta! Koska olen itserakas paskiainen ja rakastan itseäni niin että pinkit huulikiillot kuluvat siihen kun pussailen omakuvaani peilistä.

Olen tänään (huom, MAANANTAI) niin kiitollinen teille kaikille rakkaille lukijoille. Joskaan harrasta sarkastisuutta mihinkään suuntaan, voin vain todeta, että kaikki on tänään niin ihanaa! Kiitos rakkaat lukijani, siitä, että ihannoitte minua. Olen niin ylpeä sanoessani omistavani teidät! IHANAA IHANAA.

Todellisuudessa jos uskoit TAAS kaiken mitä sanoin...(ihan vitun iso huokaus)... Helvetti soikoon. Koska tämän vitun maanantain takia kärsin, kärsin ja kärsin.. Kuten myös esimieheni näyttää kärsivän... Uskon todella vasta huomenna, että maanantaillekin on joku syy.

Olisin todella halunnut laittaa esimiehellenikin hieman pinkeää huulikiiltoa ihan vain "piristääkseni" hänen päiväänsä. Todellinen lopputulos oli; lisäsin sitä pissiskiiltoa omaan naamaani, enkä edelleenkään näytä yhtään nätimmältä. Todella hienoa on tietenkin se, että pissispuhelimeni on aivan täysin saman värinen kuin pissishuulikiiltoni. Koska tämä vitun näppäimistö on taas minua vastaan päätän lopettaa tämän pissistelyn sanoin: vitunvitunvitunvvitunvittu.

Luonne analyysiä

Viikonloppuna ehti mietiskelemään pitkästä aikaa asioita. Ensimmäinen vapaa oli lauantaina 12 työpäiväputken jälkeen. Tein mielessäni pitkästä aikaa luonne analyysiä itsestäni ja muista. Olen mennyt tekemään lupauksen, että lopetan muiden psykoanalysoimisen (en tietenkään luvannut lopettaa sen tekemistä keskenäni). Koska tästä lupauksesta on kulunut jo useampi vuosi, ja ajattelin ihan vain kiusallani sen rikkoa..... HAHAHA. Aijon tehdä koko viikon läheisistäni analyysejä, tykkäsivät siitä tai ei.

Koska itsestäni oli tarkoitus juuri tällä hetkellä tehdä oma-analyysi, aijon siirtää sen sellaiseen hetkeen, jolloin teen vähemmän kuolemaa... Tämän hetkinen olotilani ei anna myöden luovalle ajatelulle. Oksettaa ja särkee päähän. JA vittu EN ole raskaana PISTE. Kärsin migreenistä, EN raskaudesta. Minä en lapsia hanki perkele. Asiaan palatakseni omasta analyysistäni, teen sen hetkellä, kun voin paremmin, enkä vetele ranteita auki. Kiitos

HAA

Ja minähän päätin tämän koko perjantain vittumaisuudessaan olla kirjottamatta mitään vitun blogia. Mutta sitten kävi sellainen kummallinen tapahtuma, joka todella sai minut hetkeksi hiljaiseksi ja vaan huokailemaan...

Kaksi kokonaista päivää (AINAKIN) olen uudella työpaikalla yrittänyt saada itselleni halausta (eli toisinsanoen halihuoraa, koska olen ehkä vähän halausriippuvainen). Edellisellä työpaikalla minulla oli halikaveri, jota sai halata niin paljon kuin halusi.

Nyt sain halauksen. Ison halauksen ja huokaisin helpotuksesta ja jäin virnistelemään. Kiitos Olavi kun pelastit minun perjantain ! :)

psssst.

Vielä lisäyksenä kuinka ihana torstai voi olla;

voitin tuhannen euron arvoisen liikuntalahjasetelin.

KIIITTOS.

Tämän päivän ja tulevan kesän haaveita

Jesh, jesh, jesh!!! Kauan odottamani paketti saapui eilen kotiin kuljetettuna!! Olin ihan nukuksissa silloin kun minulle soitettiin, että tullaan käymään. Sen jälkeen väsymys katosi totaallisesti, koska tiesin mitä kohta oven taakse kiikutetaan. Paketti käteen ja revin sen heti auki. Siellä se oli! Maailman ihanin pissispuhelin!! SE PINKKI!! Tätä kun olen jauhanut viimeiset 2 kk ja odotukseni loppui, olen niiiiiiiin onnessani.

Olen etsiskellyt sellaista täydellistä salille kannettavaa "jumppa"kassia. Löysin sen ihanuuden noin kuukausi sitten. Viikon hirveän kaivamisen jälkeen, erittäin turhautuneena olin valmis jo tilaamaan sen ihanasta maasta nimeltä Yhdysvallat. Vitun jenkit olisivat tietenkin halunneet rahti kuluja pienelle paketille 89 dollaria. Eli noin 4 kertaa enemmän kuin mitä se laukku maksoi... Vitun jenkit, vitun puska.

Nyt sitten eilen ylitin kynnykseni ja soitin maahantuojalle. Sieltä sitten läheteltiin sähköpostia, mihin tätä kyseistä laukkua on lähtenyt. Soitin muutamaan paikkaan ja aina sama vastaus (jos siellä vastattiin puhelimeen) : ei täällä enää niitä ole. Viimeiseen oljenkorteeni takertuen, soitin Tampereelle. JA sieltä SE löytyi!!! Tampereella ne olivat jo valmiita varaamaan sen laukun pidemmäksikin aikaa! Mutta koska minä haluan sen HETI, niin lähdemme reissuun lauantaina ja noudamme Mamin uuden kullan kotiin.

Eilinen oli siis kaikin puolin ihana päivä, näiltä osin ainakin. Olin aivan loppu ja laiskottelin, enkä lähtenyt pilatekseen tai hydrobiciin. En jaksanut edes keksiä tekosyitä "laiskuudelle" ja väsymykselle, koska olin niin loppu. Onneksi tänään on ihanaa ja kivaa! On ollut hyvä aamukin. En todellakaan ole mitään aamuihmisiä ja kuitenkin olin tänään töissä ajoissa!

Haaveilen nyt kesälomasta ja rusketuksesta. Haluan niiiiiin kovasti etelään ja viettää siellä laatuaikaa. Kuitenkin niin huimasti olenkin matkustanut, että ensimmäinen etelän reissu oli kohta 2 vuotta sitten. Ja nyt olen sitten saanut päähäni, että haluan Saksaan. Sinne lähtemiselle pitää saada lupa siltä rentulta, joka asuu meillä. Harmittaa jos ei lupaa saa, mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia päästä Saksaan kuin juuri sillä kesäloma viikolla 10 viikon kuluttua.

Tänään aijon saada jotain aikaiseksi, mutta näin aamutuimaan en jaksa miettiä mitä se olisi. En aijo tänään valittaa, kitistä tai itkeä. Tänään on torstai ja minä AIJON näyttää torstai päiville, ettei näistä tule uusia maanantaita, MINÄ aijon loistaa tänään ja olla ihana. Ja vittuun torstain huonotuulisuus ja huono-onnisuus. MINÄ päätin haistattaa huonoille asioille tänään paskat. Tänään eletään haaveissa!

Aamuja ja aivastuksia

Tänään, kuten aina muinakin aamuina, olen ihan unenpöpperössä ja aivastelen minkä ehdin. Koska tämä aamu ei poikkea muista aamuista muuten, kuin sillä, että saavuin AJOISSA työpaikalle. Tänään on onneksi tiistai. Eilinen Maanantai, hyi. Maanantai töissä aamusta asti sujui hyvin, toisin kuin torstailla on tapana tätä nykysin. Jos maanantai aamu sujuu, niin loppu päivän on kai tarkoitus mennä aivan vituiksi.

Olen löytänyt itselleni uutta toimittavaa ja uutta harrastettavaa, kiitos Kaikkosen. Ei sen vitun tanssii tähtien kanssa -kanki Kaikkosen, vaan MUN Kaikkosen. Kaikkonen on saanut taottua mun pieneen kiven kovaan päähäni, että nyt ruvetaan liikkumaan, kiitos. Koska kun minä lähden liikkumaan, pitää sitten olla varusteetkin sen mukaiset. Tiedän olen ehkä hippusen pinnallinen, entäs sitten?

Koska MINÄ löysin maailman ihanimman "liikunta laukun" ja minä kun sen löysin kerran, niin mikään muu ei enää kelpaa. Kaikki paskat asiakaspalvelijat vaan sattu sitten mun kohdalle eilen. Lopulta tilanne 10 kauppaa kierrettyäni, jalat tuhottuani, hermot riekaleina ja itku kurkussa menin kotiin kiukuttelemaan ja se kiukku ei lähtenyt sitten muulla kuin levyllisellä suklaata. Ne paskiaset on myynyt joko A) sen mun ihanuuden loppuun tai B) edes ikinä hankkineet mitään niin ihanaa niiden paskoihin kauppoihin. JA kaiken tämän päälle, kukaan ei auttanut mua löytämään SITÄ mitä MINÄ etsin. PASKIAISET PERKELE.

Koska minä en taas saanut mitä minä halusin, rupesin vielä jääräpäisemmäksi. Mulle ei vaan kelpaa mikään muu. Eihän mulle kelpaa mikätahansa koskaan. Kiitos. Rakastan olla vähän turilasjäärä. Minähän sitten vielä menin päättämään, että se laukku löytyy ja sen minä haluan salille. PISTE. Mikään muu ei kelpaa, ei, ei, ei, EI! Kengät onneksi vielä löyty sieltä shitmarketin hyllyltä, mutta vittuillakseni, jätin ostamatta. Tähän EI tietenkään liity se, että kun suhahdin kotoa kaupoille, niin enhän minä unohtanut lompakkoa ja reseptejä kotiin. Enkä tietenkään ollut edes menossa apteekkiiin, ehehen. MAAANATAI, vittu.

Koska muistellessa eilistä, voi todeta, että tämä aamu on ollut jo MILJOONA kertaa parempi ja tästä koko tiistaista tulee MILJOONA kertaa kivempi ja minä aijon olla tänään paras. Nyt on parempi lähteä pönkittämään hyvää päivää kavilla ja röökillä.

V*TUN HYVÄÄ HUOMENTA!

Kuten joka aamu, pääsin taas tänään kiroilemaan rikkinäistä herätyskelloa. Nukuin pommiin (osittain tahallani jäin siihen päälle vielä lorvimaan kotiin). Töihin päästyäni esitin tietenkin nöyrää ja katuvaista siitä, että saavuin työpaikalle 40 minuuttia myöhässä. Tiedän tehneeni väärin, mutta mitä hauskaa olisi elämässä, jos joskus ei vähän kapinoisi.

Koska mua nyt taas jatkuvasti keskeytetään tässä blogin kirjoittamisessa ja tungetaan vaan töitä lisää.. Perkele, kukaan ei taas kunnioita mun ihan omaa hetkeä. Eli koska olen tullut myöhässä, niin mua taas rangaistaan. Keitin perkele vielä kahvit koko porukalle ja tässä seisoo kiitos. Ehkä hieman taas vedän tämän kaiken yli, koska se on se mitä teen työkseni. Ei se kahvin keittäminen vaan juoksevien töiden hoito.

Tunnen olleeni tänä aamuna kuitenkin erityisen ahkera ja tehneeni jo parannusta maailmalle, mutta tuntuu silti, ettei tämä aamu lopu koskaan. Täällä työpaikalla on muillakin näemmä vitun hyvä aamu. Kaikki vaan kiroilee ja murisee. Hienoa työpaikka toimintaa. JA tämä ei ollut MITENKÄÄN minun aiheuttamaa! Tänään on vaan niin vitun hyvä aamu.

Jos yrittäisin saada kadotetut aamutuntini kiinni, niin en tekisi siis yhtään mitään, niinkuin normaaleihin aamurutiineihini kuuluu. Olen aamulla kiukkuinen, jos en saa kahvia ja tupakkaa. Olen tapojeni orja, enkä pääse siitä mihinkään. Enkä edes halua. Sitten se kaunis päivä kun tupakanpolton olen lopettanut, aloitan uudet rutiinit ja alan polttaa isoja sikareita aamuisin, ihan vaan kiusallani.

Koska en jaksa kiukutella siitä kuinka perseelleen tämä aamu nyt vaihteeksi on taas mennyt, palaan taas siihen tunnelmaan kuinka torstaista on tullut minulle uusi maanantai. Ennen aina maanantaisin kaikki meni ihan päin vittua ja nyt se tapahtuu aina vain torstaisin. Jotain positiivista on siinäkin asiassa, koska torstain jälkeen tulee aina perjantai ja perjantaina alkaa viikonlopun vietto. Paitsi tietenkin tänä viikonloppuna, koska omistan 12 päivää nyt putkeen työnteolle, helvetti.

Tämä uusi maanantai tuntuu aina ihan tuskaisen pitkältä. Kaikki muut päivät kuluvat nopeasti. Eli taas olen perustellut itselleni mahdollisimman hyvin, miksi minun EI pitäisi työskennellä ollenkaan torstaisin. Olen pian ehtinyt paatua jo uusiin ajatuksiini tämän torstain kanssa. Ennen maanantaisin, erittäin kärttyisenä kiroilin, että kaikki maanantait pitäisi poistaa kalenterista ja korvata jollain muulla päivällä. Nyt en edes halua torstaita poistaa, torstain PITÄISI olla toivoa täynnä.

En ole väsynyt, kiukkuinen tai muuten vain kärhämä. Odotan huomista ihanaa perjantaita, jolloin töiden jälkeen pääsen rentoutumaan joogaan. AAAAAH. Ihana harrastukseni vuosien taka aikoo palata kuvioihin. Tämän ajatuksen turvin aijon selvitä tästä torstaista aivan uskomattoman hyvin ja olla huomenna paljon parempi ihminen kuin tänään vitun hyvänä torstaina.

SpiderPig friikkaus

Spider-Pig, Spider-Pig,

does whatever a Spider-Pig does.

Can he swing, from a web?

No he can't, he's a pig, Look out!

He is a Spider-Pig.

Sama espanjaksi:

Puerco araña, puerco araña,
al mal ataca con su telaraña,
su colita retorcida, da besitos con su trompita,
miraaaaa es el puerco araña!!

valitusvirsi

Voi helvetin perse. Ei ikinä pitäisi mennä kauppaan kun tietää, ettei ole varaa ostaa just sitä kaikkea, mitä juuri sillä hetkellä halajaa. Päästin eilen niin monta ärräpäätä ollessani eräässä vaatekaupassa. Miksi helvetissä, tälläistä mekkovalikoimaa ei voinut olla silloin kun MINÄ pääsin ylioppilaaksi. Kysyin seurassani olleelta siskoltanikin, voinko viettää uudelleen ylioppilasjuhlat. Kyllä, löysin jotain maailman ihaninta!

Katsoin hintalappua; voi vittu. Ei mulla ole tälläiseen varaa. Vitun vitun vittu. Mä haluan tän! Pakko kokeilla ainakin. No sehän oli sitten isoin virhe. Oloni oli kuin prinsessalla siinä mekossa. Ihanasti fylliä, ihanasti se kahisi. Ihanalta se näytti, tuntui ja sitä kaikkea se oli mitä voi kuvitella prinsessa mekolta. Kiroilutti niin paljon.

Perkeleen mutsi meni pesemään sen mekon, minkä ostin omiin yo-juhliin. 140 euron silkkimekko, johon oli ehkä vähän päässyt loiskumaan skumppaa. Nythän se mekko on ihan pilalla. Kiitos rakas äiti, kun et vienyt mekkoani pesulaan, vaan säästit. Säästi se äiti sen verran, ettei sitä mekkoa tarvitse enää käyttää. Vittu. Tämän kyseisen mekon etsimiseen TUHLASIN elämästäni viikon. Sain jalkoihini kauheat rakot (en tietenkään siksi, että olin juuri ostanut uudet kengät ja pidin niitä jatkuvasti jalassa) ja kauheat slaagit joka ilta, kun ei sitä OIKEATA mekkoa vaan löytynyt. Sen yhden löysin, mutta joku vitun valopää oli päättänyt jättää kokojen tekemisen ihan kesken. Kuinka helvetissä ne luulee, että tälläinen povipommi mahtuu johonkin koon 40 mekkoon, jossa ei ole tilaa rinnoille.

Tyydyin kaiken tuskan ja vaivan jälkeen siihen silkkimekkoon. Se oli hieno. Mutta se ei ollut se MITÄ MINÄ HALUSIN pukea päälleni juuri sillä hetkellä. Kyseessä oli kuitenkin yksi elämän etapin päättyminen. Joka oli sellaista juhlaa ja näytön paikkaa kaikille niille vitun sukulaisille, jotka kuvittelivat, ettei minusta tule koskaan yhtään mitään, enkä varsinkaan valmistu lukiosta.

Mutta se eilinen mekko. Voi herran jestas! En osaa olla hetkeäkään kuvittelematta kuinka ihana se oli. Kaikki siinä oli juuri niinkuin pitikin. Miksi taas pitää tehdä tälläisiä löytöjä, varsinkin kuin viime viikon torstaina maalta otin mukaani yhden rievun (se on ihan riepu verrattuna tähän uuteen löytööni). Iski taas lapsellinen olo siitä, kuinka vaan sitä aina HALUAAA. MINÄ HALUAN piste. Se mekko oli niin täydellinen, enkä voi olla hokematta sitä hetkeäkään.

Yhdestä mekosta saan itselleni niin hyvän kohokohdan taas elämääni. Olen keksinyt mekolle jo monta käyttökertaa. Ensimmäisenä se olisi päälläni jo lauantaina sen rentun, joka asuu meillä mummin 80 vuotis päivillä. Seuraavan kerran se olisi viimeistään päällä kun sisko ja sen mies valmistuu. Se, että osasin jo määritellä kolme käyttökertaa prinsessa mekolle, on jo melkein se kuin laskee, mitä se maksaa per käyttökerta. Ja siinä vaiheessa mekkohan ei maksaisi juuri mitään.

Onkohan tämä asia jo niin hyvin perusteltu itselleni, että muille, että voisin jo juosta kauppaan hamuamaan sen ihanuuden? Antakee mulle lupa tehdä ittestäni nätti, jooko?

Eiliset terveiset maalta

Olin eilen Lahdessa. Maalla. Yli 100km päässä sivistyksestä. Ja sinne piti ajaa paskalla Opelilla. Mulla tuli selkä niin kipeäksi, että vieläkin kolottaa ja päivällä päästyäni vihdoinkin koto Helsinkiin nukuin ensin 7 tunnin päikkärit ja siihen päälle vielä 6 tunnin yöunet päälle. Niin väsyttävää on käydä maalla.

Matkaan piti lähteä jo aamulla liian aikaisin, että ehtii perille sinne vielä aamuksi. Kun herää aamulla 6:15 sen takia, että pääsee päiväksi maalle.... Yksi sana sillekin: vittu. Matkustaminen vieraalla autolla, missä moottorin tilalle on isketty mopo, missä on talvirenkaat alla ulisemassa ja auto on niin muovia, että se heiluu tuulessa, eikä edes kulje lujaa. Miksi mä vielä joudun työkseni myymään sellaista paskaa? Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Maalla ei ollut niin mukavaa kuin siinä saatanan laulussa kerrotaan. Opin tietenkin jotain hyödyllistä omaan työhöni liittyen, mutta kaikki turistimatkailu jäi lyhyeen, koska mulle iski kiire päästä takaisin kotiin. Kävin ihmettelemässä paikallista ABC-huoltoasemaa. Se oli suunnilleen yhden meidän Helsingin Prisman kokoinen. Kävin paikallisesta "halpa-hallista" ostamassa kalliin mekonkin. Eli kai sitä joskus pitää Lahden halpahalleihin lähtee shoppailee. Se on kyllä niin esterin perseessä se paikka...

Kaikista pahinta tässä koko reissussa oli se, että ne olis halunnut mut sinne Lahteen. Perkele, minähän en maalle muuta. Minun kotini on Helsinki, piste. Ne tais tykästyä tälläiseen "helsingin-likkaan" ihan liikaa. Onneksi ne äkkiä sitten tajusi sen, että mä en pidä susirajan ulkopuolisesta toiminnasta ja asioinnista liikaa. Sanoin ihan suoraan, että mökille voi lähteä, mutten maalle muuta. Vastauksena takaisin nää landet kerto, että kun sinne muuttaisi, olisi aina mökillä. Mitä helvettiä nää puska-jussit tietää taas mistään Helsingin hälinän kaipuusta? EI MITÄÄN.

Koska minä olen nyt HELSINKILÄINEN ja minä olen rakastunut tähän omaan kotikaupunkiini. Minä en täältä lähde kulumallakaan. Perkele. Ja minä en koskaan maalle muuta. Ja tämä ei ole sitten aivan täysin sama asia kuin lausahdukseni: "ja minähän en koskaan bemaria osta". Se on vain auto, rakas auto, jolla pääsee maaltakin pois. Jos maalta talon ostaa, sitä ei noin vain sitten siirrelläkään Helsinkiin....

Siinä neidille positiivisuutta, perkele

Jos pitää olla posiitiivinen, niin ollaan vaikka väkisin. Ensimmäisenä itseäni kehuen, olen enemmän realisti kuin mitään muuta. Vaikka paska päivä aina yllättää ja pitää positiivisesti kaikki ajatella, ei sitä positiivisuuttakaan jaksa ihan loputtomiin.

Kaikki mitä suustani pääsee ulos ilman ajattelua, ei ole aina niin negatiivista. Se voi olla sarkastista ja vittuilua. Ota nyt musta selvää. Koska en jaksa ajatella aina etukäteen sanomisiani, niin ei se mikään ihmisvika ole. Yrittäisit sitten itekin ajatella positiivisesti, perkele.

Parempi päivä.

Tänään on jo paljon parempi kuin eilen. Sain vihdoin tehtyä sen yhden asian mikä vaivasi mua pitkään. Olo eilen siellä oli kaaottinen, surullinen, itkuinen ja haikea. Onneksi taas mun rinnallani seisoi Mies (isolla ämmällä). Koska tänään on vielä perjantai ja olen nukkunut kunnon yöunet, tuntuu että tänään pysytyn tekemään mitä vain. Ihan kaikki onnistuu ja mikään ei voi lannistaa tätä fiilistä. Ettäs tiiätte.

Koska tänään jaksan ja tänään ei vituta. Tänään paistaa aurinko niin ulkona kuin mun sisällä. Tänään mä aijon olla parempi kuin eilen. Koska tänään jaksan hymyillä. Koska minä olen tänään voittaja. Koska minä olen taas tänään oman elämäni prinsessa ja minulla on oma unelmieni prinssi. Koska minä haluan olla tänään oma itseni.

Tänään aijon olla reipas, olla ihana ja kaunis. Koska minulla on tänään valtaa tehdä mitä haluan ja ehdin myös sen kaiken tehdä. Vaikka en sitä kotiani putsaisi ja laittaisi kuntoon, tiedän mikä on minun kotini, minun linnani, minun turvapaikkani. Tiedän kenen kainaloon saan käpertyä kun taas sellainen huono päivä minut pääsee yllättämän. Tiedän tänään mikä on hyvin.

Koska oloni on, mitä mainioin, tiedän että voin olla avuksi muillekin. Tukena kaikille, jotka minuun nojautuvat. Voin jakaa kanssa muiden hyvän oloni ja antaa heille toivoa, että parempi huominen on oikeasti olemassa.

Ei vaan jaksa.

Mä oon ihan loppu. Nukkunut taas yöni miten sattuu ja ihan mutkalla. Olo on niiiiiini loppu. Tänään on vasta torstai ja tää loppu olo kuuluu vasta perjantaille. Mä yritin jo syyttää väsymystä siitä, että se tulee vaan batteri vajeesta. Onko se mahdollista? Ja ihan oikeesti viikon viiveellä? Mun pääkoppa koputtaa tyhjää ja kuuntelen tota vitun navigaattorin ininää: " käänny oikealle, käänny oikealle". Enkä mä jaksa vetää siitä edes raivareita. Olen todellakin loppu.

Ei ole olo, koska ei dokaa. On tullut vanhaksi ei jaksa dokaa. Ei tule oloa, mutta väsymys on aina pahempaa. Vittu. Ei jaksa olla kyrpä otsassa kun haaveilee vaan siitä sohvalla löhöömisestä. Tahtoo vaan tuijottaa sitä naisten törkyä. Ei jaksa ajatella, kun päässä vaan tinnittää ja sillekään ei jaksa tehdä mitään. Eikai mun torstaista tule uutta maanantaita?

Pitäisi yrittää ahkerasti töitä, muttei niitä osaa edes tehdä. Eikä jaksa yrittää edes opetella, kun on niin loppu. Toistaa itseään miten sattuu ja kahvikaan ei maistu. Oonko tulossa kipeäksi? Nälkäkin alkaa tulemaan, muttei jaksa edes miettiä mitä söisi. Piristys ruiske olisi sellainen joka auttaa. Mistä sais sellaisen? Esimies oli eilen loppu, joten siirtyikö se mulle tänään? Ei jaksa edes virnuilla ja hymyillä. Mä olen nyt vanha, raihnainen ja erittäin väsynyt. Ei jaksa. vittu.

Kuinka katkeraa?

Kyllä! OLEN! Minäkin tahdon kotiini sellaisen auringon kuin posteljooni petskinillä oli. Minäkin tahdon saada sellaisen solariumin kortin missä saa 150 minuuttia tekoaurinkoa. Minäkin haluan saada sen mehevän ja kivan shoppailu reissun. Okei, niitä mä haluan joka päivälle kiitos. Minäkin haluan sellaisen haltija kummin, joka tekisi minusta nätin edes päiväksi ja saisin olla sellainen tuhkimo. Minäkin haluaisin olla niin iso kenkäinen pomo, että kahvini tuotaisiin puhtaassa kupissa työpaikalle. MINÄ HALUAN VAATIA MYÖS PALVELUA. perkele.

Minäkö katkera? Ehen. Ei kyllä aina kateeksi käy jotka syntyvät se kultalusikka perseessä ja rahaa saa pyörittämällä perse sampoa. Mikä siinä olisi ilo jos kaikki olis nyt heti? Sillon ei tarvitse edes haluta mitään. Äsken ohitseni käveli kolme katkeraa ja kateellista miestä. "Se yrittää näyttää siltä, että se tekisi töitä. Se hymyilee noin ja ei kuitenkaan tiedä mitä se sinne kirjottaa." Ne oli katkeran kateellisia mun "kymmensormi" näppäilylle.

Mä vihaan ituhippejä. Ne vitun paskiaiset yrittää tuhota mun elinkeinon harjoittamisen. Vitun kukkaispojat ja kettutytöt väittää että täällä saastutetaan. Ei se ole mun vika, jos joku haluaa saada nopean ja kivan auton, millä saa sitä itteesä. Sehän on sama asia taas kun, että Ilkka Kanerva on saanut potkut. Olisivat jättäneet sen eduskuntaan, edes siitä hyvästä, että sillä taas päästiin maailman lehtiin. Nii vittu. Opettelisivat ne saatanan ituhipit jotain fiksumpaa harjoittamista. Söisivät edes vihanneksia puoli kiloa päivässä. Ja ampuisivat lehmät kumoon, ne kuitenkin piereksimällä tuhoo maapalloa. AINAKIN enemmän kun mun ihana BMW.

KOSKA MINÄ ajan BMW:llä, olen saanut kauheasti huutoa siitä. Vitun köyhät on vaan kateellisia, eivätkä kehtaa myöntää, ettei niillä ole varaa ostaa sellaista autoa. Kaikki muut autot on ihan nynnyjä verrattuna mun BarempaaMopoWägöniin. Okei, Kaikkosen lohilaiva on kyl hyvä ja tunnelmallinen vessa. Mut muut ei pääse tälle listalle enää, enkä aijo siitä pyytää keneltäkään anteeksi. Ja te vitun köyhät ituhipit voitte vittu ihan keskenään käyttää bussia. Mä en sinne ainakaan tule, te haisette niin vitun pahalle.

Kyllä. Asia on nyt niin, että vihani niitä vitun ituhippejä kohtaan vaan kasvaa kasvamistaa ja minä rakastan sitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan aina eniten. Minä en kysele lupia ja minä en niiden ituhippejen paskoja haistele. Ja kyllä asia on edelleen niin, että materiaalisuus vallitsee ja minä rakastan kuluttamista. Eihän maailma ilman kuluttamista toimi. Miettisivät paljon ne ituhipit pelastaisi maailmaa vetämällä ittensä jojoon. Siinäpä teille taas vitun ituhipit oli päivän pähkinä. Kiits.

Salaisuuksia

Minä tiedän aina. Juuri sen salaisuuden ja sen kiertotien. Tällä hetkellä salaisinta mitä on... Saako sen kertoa? Saahan? Minä tiedän juorut.

Olen nyt ollut turpa kiinni pidemmän aikaa ja näpyttelemättä yhtään kirjainta tähän blogiin. Olen luonut omaa identiteettiäni taas. Olen saanut rauhan edellisestä työpaikkahelvetistä. Jeah. Kaiken tämän uuden kiireen keskellä en enempää ehdi sanoa. Kiitos näkemiin ja salaisiin juttuihin....

en keksi sanottavaa

Koska olen tuntenut itseni liian kyyniseksi, koska olen tuntenut itseni yksinäiseksi muiden joukossa, koska olen kätkenyt hymyyn kaiken sen paskan ja surun, jota harteillani kannan. Koska olen joutunut ajattelemaan ja muuttamaan ajattelutapaani, koska olen joutunut arvostelemaan muita eri tavalla kuin ennen. Koska olen tuntenut sellaisia tunteita, joita en edes tiennyt olevan.

Koska en halua olle enää sellainen, joksi luulitte, koska en halua enää piiloutua. Koska en halua enää nähdä vaivaa sen eteen, että voisin olla hetken pidempään onnellinen. Koska olen kärsinyt tarpeeksi tuskaa ja koska olen itkenyt kaikki kyyneleet, mitä voi vain olla. Koska olen väsynyt. Koska olen vaivaantunut ja suivaantunut olemisesta. Koska haluan jotain muuta. Koska haluan enemmän. Koska en kestä enää sitä surua, jota joutuu ihminen kokemaan ja sitä paskaa mitä muut tuottaa.

Koska en halua ajatella saattavani viimeiselle matkalle ihmistä, joka oli eläessään vielä tärkeämpi kuin tiesinkään. Koska nyt minua ei voi enää lohduttaa mikään. Koska oma äitinikin tuntuu olevan minulle etäisempi kuin koskaan. Koska minä en jaksa enää. Koska minulla on paha olla. Koska en jaksa enää istua hiljaa. Koska minulla on halu vain huutaa se paha olo ulos. Koska minä haluan olla onnellinen. Koska minä haluan enemmän.

Koska en halua enää kokea sellaista henkistä tappiota ja turpaan ottoa, mihin ei pitäisi tämän ikäisenä edes joutua. Koska en jaksa. Koska minulla on halu saada onnellisuuteni takaisin. Koska en kestä olla enää muiden tallottavana. Koska minulla on mies, joka minua rakastaa. Koska mies, jota itsekin rakastan ja haluan olla hänelle parempi puoliso. Koska jos minä en jaksa enää, miten jaksaa se mies, joka on kaikkensa minun eteen jo tehnyt.

Koska joudun ajattelemaan muita ensin, koska joudun olemaan omassa elämässäni aina toinen. Koska tämä paska loppuu. Koska on minun todellinen vuoroni. Koska minulle annetaan se vapaus. Koska on minun vuoroni?

hiljaiselon miljonempaa seltystä

Koska, olen mädäntynyt ja aina vain enemmän juurtunut siihne muka oikeaan työntekoon ja apina pelin villitykseen, olen ollut täysin sokea sille, mitä sisimpäni taas huutaa. Se ei todellakaan huuda tätä autotallia ja paskaa ja likaa. Sisimpäni huutaa luovuutta, energiaa ja vähemmän sairastumista.

Kävin kokemassa jotain maailman iljettävintä (asiasta ei kannata väitellä kanssani, jos ette ole sitä kokeneet). Mitään iljettävämpää ei ole kuin se, että yrittää oksentaa pelkkää ilmaa (olin vaivaiset 24h syömättä) ja siihen päälle, joku pitää sinua kyljellään ja suussasi matelee pari metriä pitkä 7mm paksuinen musta otus lamppu päässä. Sinne otukseen kun vielä tungetaan sisusta ja napsitaan vähätkin suoliston pätkät pois; avot. Kiits. En tule teille enää ikinä kidutettavaksi. Ehkä toisiksi pelottavinta koko operaatiossa oli ainakin se täti, joka oli noi9n 4 kertaa leveydeltään isompi kuin koko minä. Sellanen kun siinä paijaillee sitä sun tukkaas jonka päälle olet itse kuolannut noin 2 litraa limaa.. Tarvitseeko edes sanoa enempää?

Kaiken tämän kauhean kokemukseni päälle, olen löytänyt pelottavia piirteitä itsestäni. Osaan istua 7,5 tuntia paikallaan ja kitisemättä kertaakaan. Olen kasvamassa aikuiseksi. Voiko olla mitään vittumaisempaa? Kyllä, edelleen osaan pettää lupauksiani (poltan edelleen satunnaisesti, 5 röökiä päivässä ei ole enää polttamista). Osaan edelleen olla kakara ja saada tahtoni läpi (ilman itkua). Osaan kieroilla, ainiin, se olikin mun vittumainen persoona, joka puhuu. Koska olen kyrvistynyt, väsynyt, kylmissäni ja käteni ovat mustat talli paskasta (en harrasta hevosia, hyi vittu, ne ei maistu edes leivän päällä), totean taas tämän kaiken avautumisen sinne unohdukseen.

ps. kaikkonen: varvastella on ihan käypä sana kaikkeen mikä liittyy joko varpailleen nousemiseen, varpaiden kutinaan ja niiden pyörittelyyn. Varvastella. Piste.

vieläkin sanaton

Kuinka huomaakaan, että aika kuluu ja ihmisistä tulee enemmän hulluja, enemmän vakiintuneita ja enemmän ennenkaikkea vanhoja. Hyi vittu.

Luin kaikkosen kyräilyjä onnellisuudesta lätkämatsista ja pääsin sitten myös raivoamaan, ettei meissä bemaristeissa ole mitään vitun vikaa. Meitä ei vain kiinnosta. Parkkeeraan itse autoni aina vieraalla paikkakunnalla mahdollisimman päin vittua (eli tässä tapauksessa Karkkilassa, koska siellä on vitusti juntteja). Eipähän junteille jää epäselväksi kuka on taas kylillä. Ihan vittuillakseni kiusaan muita liikenteessä, koska minua ei kiinnosta, heidän paskat autonsa. Minä olen bemaristi ja osaan ajaa. Osaan noudattaa liikenne sääntöjä, enkä aijo liikenteessä edes yrittää toisten tappamista. Toisin kun ne volkkari kuskit himoitsee veri suunpielessä mun tappamista. Vitun kusipää volkkaristit.

Koska tämä uusi ihana oma nimikkeeni BEMARISTI vie minulta kaiken vapaa-aikani, niin en aijo edes pahoitella sitä, koska on se parempi olla bemaristi kuin opeliski. Pidän autoista, entäs sitten? En pidä typeristä kuljettajista, jotka ajaa sierran paskalla, typerällä tai asconalla. Sori. Pemarit on ne jotka lämmittää mua, en silti halveksu Kaikkosen volvoa, koska siinä on tunnelmaa ja bensa haisee kilometrien päähän kun sillä kaahaa. En haleksu Neiti K:n faijan merssua, koska siinä ei ole varusteita saati ilmastointia ja siinä vasta onkin tunnelmaa. Siinä autossa voi jopa rikkoa sormensa. Cool.

En pidä ihmisistä, jotka ajattelee kaikkia BMW-merkkisten ajoneuvojen kuljettajia ihan mulkkuina. Se enemmän naurattaa kuin vituttaa, mutta silti pistää vihaksi kun väitetään minuakin mulkuksi, ainakin tilanteissa, missä MINÄ EN OLLUT se mulkku vaan se vitun Nissanin paskakuski. Mulkku voi olla kuka tahansa, jatkeeseen kaikilla ei ole vain varaa. Että siinäpähän tiiätte muut köyhät mulkut.

Tyylin; vetäkää kaikki käteen

Mua niin henkilökohtaisesti alkaa vituttaa kun kaikki aina tapahtuu mulle. Olo vetää puoleensa. Vituttaa se, että taas ne verenimijät ottaa huomenna aamulla kolme putkee verta ja sitte kädet kipeenä niiden toheloinnista pitää tulla takasin töihin ja lopulta kärsiä seuraava viikko niistä kauneus ongelmista. Onneksi tässä tapauksessa on "kylmä" talvi, eikä tartte huitoo missään t-paidassa pihalla.

On tullut nyt useaan otteeseen jo mietittyä minkänen se viime vuosi nyt sitten todellisuudessa oli. No sehän oli ihan perseestä. Kaikki piti rakentaa uusiks. Olihan siellä paljon niitä hyviäkin juttuja, mutta muutoksiahan nekin. Kaikki tapahtu taas vaan mulle. No yllättäen mun elämä on mun elämä, ja mun elämässä kaikki tapahtuu vaan mulle. Vittu.

Ne saatanan paskiaiset on päättänyt sitten, että mussa on jotain enemmänkin vikaa. Mä olen viallinen niiden vitun kirjoissa. Miksi taas se olen vain minä? Vikaa kertaa pääsee näkeen sitä eukkoa, joka puhuu ihan saatanan hiljaa, vaikka viimeksi mä sain sen jo vähän edes nostamaan volyymia. Mä taisin jo siinä vaiheessa puoliks huutaa sitä, että työpaikallani on vittumainen vaihdevuosilehmä.

Kaikkeen paskaan sitä osaa ittensä ajaa, mutta sillon siitä kantaa vastuunsa ihan itse. Mutta nyt kun tapahtumien summassa on se, etten mä aina aiheuttanut kaikkea. Ja muut ei kantanut siitä yhtään sen enempää vastuuta. Vitun paskiaiset. Okei, kiitos isi, kun lopetit mulle vittuilun ja päätit, että minähän ostan asunnon. No niinhän siinä kävi.

Mua vituttaa, että toi paskapäävaihdevuosilehmäke, on taas tehnyt lomasuunnitelmansa ihan päin vittua ja kertomatta niitä mulle. Mä en aijo kertoa sille enää mitää. Ja AIJON pitää kesälomani tasan niinkuin olen jo valmiiksi suunnitellut, hoitanut ja lähes jo maksanut. Se paskapää saa ihan keskenään jäädä tänne roikkumaan, minä en tule töihin. Ja vittu minähän pidän ANSAITSEMIANI ylityövapaita sillon kun on ACS. PISTE. Se on nyt mun hoidossa (vielä epävirallisesti, tarvitsee toisen hyväksynnän) ja minähän hoidan sen kunnialla ja sen jälkeen aijon olla tyytyväinen itseeni, koska olen saanut aikaan ja on vuosi 2008 ja ei ole enää viime vuosi, jolloin kaikki meni vituiksi, paitsi se renttu, joka edelleen asuu mun luona (epävirallisesti).

pastorin vitutus

Kaikki kiva taas kielletään. Vitun paskiaiset. HD-miehen seikkailut on tuomittu katoamaan. Ja nyt ei HD-miehestä tule pastoria. Vittu. Kyllä mua sylettää niin paljon kun nuo ihmiset osaa olla niin aikuisia. Kaikki kiva kielletään ja kaikesta tulee niin lapsellisia juttuja. Perkele.

Koska mua vituttaa pastorin puolestakin jo ihan tuplaten, en saarnaa ainakaan nyt enempää, koska pastorin pitää mennä suitsukkelle.

ja?

Tulin lukeneeksi tätä uutta blogin pätkää jonka pistin tietenkin linkitykseen, ihan vaan sen takia, että noita jätkiä vois vituttaa vähän lisää. Kun pääsin oikein vauhtiin ton blogin kanssa, teki mieli kirjottaa jokaisen blogituksen jälkeen kommentti: miten toi nyt taas vitutti? miten niiden teidän vittuun sivistyssanojen oikein kävi kun niitä viljellään enemmän ku sikaa siemenillä. Alko melkein vittuttaa lukea sitä blogia. Jatkoin kuitenkin.

Itseänikin tuuppaa vituttamaan aina vähintään 4 miljoonaa kertaa päivässä ja silti mä en avaudu niistä noin paljon ku nää kaks jätkää jotka blogittaa ja blogittaa, vaikka niiden mielestä ylipäätänsä blogitus on perseestä. En arvostele, en nosta hattua, enenmmänkin naurattaa. Näiden sankareiden kuvauksen mukaan viljelen pilkkuja enemmän kuin "perus teini-ikäinen angsti-viiltelijä". Kiitos. Olen jopa melkein otettu. Entäs sitten, jos tykkään pilkutella? Entäs sitten, jos oon vähän angsti-pissis? Entäs sitten, kun se yks homokommuunin jäsen nimesi mut, jo vuosia sitten, mature pissikseksi? Niinpä, entäs sitten? Haista sinäkin mursu paska.

Koska mua ei oikeesti jaksa edes vituttaa ja se pizza teki tehtävänsä (eli teki musta läskin mursun ja nyt kukaan ei oikeasti rakasta mua, koska oon ihan oikeesti niin makkaraa ja läskiä täynnä, ettei enää siihen riitä angstaus-pilkut ja saatananmoinen steppaus läskistepperissä) ja sen avulla sain siis ihan oikeasti lievitettyä (kipua) levottomuutta. Mutta nyt, koska nämä rakkaat ihanat tiimiläiset- työtoverit juotti (eli varastin niiltä) Batteryä, olen entistä vilkkaammassa kunnossa ja mua ei vieläkään vittuakaan kiinnosta tehdä töitä.

Tekee mieli vaan halveksua kaikkea niin paljon, että kohta kaikilla bloggaajilla alkaa vanne puristaa päätä niinkin paljon, että ne toteaa mun olevan tän maailmankaikkeuden vittuunnuttavin perikuva. Kiitos siitä jo etukäteen. Tekisi, joapa mieli, tälläkin hetkellä alkaa huutelemaan näille sankareille, joita aina niin vaan vituttaa, että kuinka mä kirjotan ja kritisoin niitä omassa blogissani, ihan vaan vittuillakseni ja vääristääkseni kaikkia faktoja. Olen vittumainen ja siksi rakastankin vain itseäni. Olen omasta mielestä tietenkin täydellinen. Toivon, jopa melkein, että joku kertoisi näille sankareille kiertotietä, siitä tietenkin kuinka vittumaisesti joku viitsii niistä kirjoittaa. Siihen melkein voisi todeta, ettei siellä vitun iisalmessa taija olla mittää elämää, ku kert noi paljo ehtiii vituttaan. HAHAHAH. Siinähän olisi taas jutun juurta pidemmäksikin aikaa, joka johtaisi selkeään sotaan kaikkia bloggaajia vastaan. Haha.

Mä en voi muuta kuin nauttia tällä hetkellä vittumaisuudestani ja siitä, että mä jaksan rakastaa itseäni, olin sitten läski tai en. Ja luon tälläkin hetkellä mielikuvia näistä sankareista, jotka rupeasivat repimään pelihousujaa luettuaan sen, mitä mulla oli sanottavaa. HAHA.

Keksiviikkoa

"Jäi vähän joulupiparia yli, maistuisko?". No sitähän täällä on tarjolla, töissä ja kotona. Piparit on ihan hyvä keksintö aina siihen saakka kunnes niitä alkaa valua joka tuutista. Olen keksi friikki, entäs sitten? Mutta en mäkään jaksa vuoden ympäri pipareita mutustella. Tuli mietittyä, että kun niissä pipareissakin on parasta ennen päiväys, mutta meneekö ne piparit oikeasti koskaan vanhaksi?

Piparit ja glögit on niin pikku joulu juttuja (tiedän, en edelleenkään osaa yhdyssanoja). Mutta miksi aina niitä pipareita saa ympäri vuoden kuitenkin? Onko täällä jotain pipariholisteja? Addiktoivaa mutustella piparia. Pipari on vaan niin kaksimielinen juttu kuitenkin. Jotkut on vaan niin riippuvaisia piparista tai Piparista.

Olo on edelleen aika levoton ja näiden pipareiden mietiskely aiheuttaa lisää levottomuutta. Eilen saavuttuani kotiin jopa vähän jälkeen 12 aamupäivällä, päänsärky lakkasi kuin salamaniskusta, aivan niinkuin se alkoikin. Eli olen laiska ja saamaton, enkä halua käydä töissä ja teeskentelen päänsärkyä aina niin pitkälle, että esimies antaa luvan lähteä kotiin. Oikeasti kärsin migreenistä ja oikeasti oli pää kipeä eilen. Päänsärky on ikävä ja Burana 600mg ihana keksintö.

Kaiken tämän levottomuuden keskellä tunnen olevani välillä hukassa. Eilen se ihana renttu, joka asuu meillä tiskasi sen kauhean Mount Everestiä muistuttavan tiskikasan. Sen kunniaksi tuli laikettua taas ruokaa sitten myöhemmin. Kun katselin rentun tiskaamista, tunsin oloni ihan ulkopuoliseksi omassa kodissa. Renttu hoitaa kotityönsä täydellisesti, vaikka välillä sinne vessaan unohtuu tuoda lisää vessapaperia. Ei aina uskoisi, että ne, jotka ovat tottuneet siivoojiin, osaisivat siivota ihan aikuisten oikeasti.

En ikinä rupeasi ainakaan itse siivoojaksi, koska oman sotkunkin siivoaminen tuottaa tuskaa. Eilen tuli kyllä todettua, että osaan olla tehokas järjestelemään tavaroita, mutta kuitenkin huomaan itse, että kaikki jää aina puolitiehen. Eilisen levottomuuden myötä, en kuitenkaan tarttunut siihen imuriin, niinkuin uhkasin tekeväni. Sen sijaan levottomuuden ansiosta baari tiski etenee ja ahkerointi johti happihyppelyyn, eli ihan oikeaan kävely lenkkiin. On levottomat jalat ja ajatukset.

En osaa taaskaan olla hetkeäkään paikallani ja varsinkaan en malta ruveta tekemään töitä. En hyödy työnteosta mitenkään ja edelleen palkka on paska. Ei se riitä kattamaan tätä levottomuutta, koska kun se pahinten iskee, helpointa on lievittää sitä shoppailulla. Tiedän, olen addikti. Jokaisella on joku juttu, mitä on vaan pakko tehdä. Jotain mitä on vain pakko saada. Jotain mikä aiheuttaa levottomuutta, jos se jää välistä. Olen niin levoton ja vielä siihen päälle taas väsynyt, etten keksi edes tekosyitä lähteä töistä kotiin. Ehkä taidan taas olla loman tarpeessa.

Nyt tuli ainakin hetkellisesti sellainen olo, että pitäisi taas päästä mökille. Siellä voisin taas suunnitella ja puuhastella. Viimeksi piti lähteä kotiin, koska levottomuus iski uudellen ja olin aivan liian seuran kipeä. Olihan se renttu tietenkin mukana, mutta kaipasin paljon äksöniä. Levottomuus on siis jatkunut jo joulusta. Eilen puhuin sen paskapääkaikkosen kanssa kahvilla (nähtiin taas pitkästä aikaa) ja se totesi kärsivänsä joulu-uupumuksesta. Tai sen jälki uupumuksesta. Väsymys on kyllä edelleen kuin syöpä. Mä ottaisin mielummin saman taudin kun Kaikkonen, mutta mä sain vaan tän levottomuuden. Ei taas mennyt onnen keksit tasan.

Olen ruvennut miettimään kaikkea mahdollista toteutettavaa ja vähemmän toteutettavaa. Ja ne asiat, jotka ehdottomasti haluaisin toteuttaa, on taas sellasia, mitä en tiedä kykenenkö ja mitä muut siitä ajattelee. Tunkeilenko? Epävarmuus ja levottomuus taitaa kuitenkin jossain määrin mennä käsi kädessä. Haluaisin olla kuin sinkkareiden Carrie, koska se nyt vaan olisi niin siistiä. Mutta kuitenkin epäilen koko ajan näitä todellisia kirjallisia lahjakkuuksia, mitä ei ainakaan sen perseellä pyyhittävän yo-todistuksen mukaan minulla EI todellakaan ole. Se äidinkielen maikka vaan aina sattu vihaamaan mua, koska osaan olla liian luova ja vittu minähän en kirjoita niinkuin joku käskee.

Haluaisin olla astronautti ja syödä avaruudessa Dominoita. Kiertää auki ja syödä ensin sen puolen, jossa ei ole sitä valkoista töhnää. Miten toisaalta voi syödä keksiä se kupoli päässä? Voi olla vaikeaa naukkailla vaikka se keksi olisikin siellä kupolin sisällä. Tätä tämä levottomuus aiheuttaa. Olen ihan liian ylienerginen ja tällä ei ole mitään vitun tekemistä sen kanssa, että ulkona on lunta ja valoisampaa kuin vielä pari päivää sitten. Eikä tämä liity siihenkään, että kärsisin ADHD:sta. Se löytyy siltä rentulta. Siksi sille piti ostaa nimipäivälahjaksikin paita, johon kyseinen teksti oli painettu samaan tyyliin kuin AC/DC.

Haluan lentää. Haluan päästä etelään, mutta kaikista eniten tällä hetkellä haluaisin päästä toteuttamaan itseäni ja päästämään suurimmat levottomuuden höyryt ulos. Levottomuuttani helpottaisi huomattavasti dominot ja apinapeli. Mutta molemmat on nyt rajattu hyvin pieneen. Tarjolla on vain pipareita ja se saatanan netti on edelleenkin määrätty toimimaan ihan helvetin huonosti. Vitun paskiaiset. Antakaa mun pelata apinapeliä, että tekisi joskus mieli tehdä töitäkin. Perkeleen perkele. Taas ei levoton osaa muuta kuin kiroilla.

Levottomuuteeni saan ruokaa pizzasta tänään. Ja nää kehtaa nyt väittää, että Jaalista saa vaan raakaa pitsaa tähän aikaan. Vittu mitä kusetusta. Tästä hyvästä pitää alkaa painimaan. Eli ei muuta kuin keksi suussa levottomuutta lievittämään pizzalla ja painimatsilla.

Levotonta mietiskelyä

Mä niin kuolen tylsyyteen lähes tyhjässä toimistossa, mihin se paskamainen esimieskin pian astelee. Kaikki tuntuu taas niin turhan päiväseltä ja tämän aamun saldo on kuitenkin jo tunti töissä. En nukkunut pommiin, en vain jaksanut tänä aamuna nousta kuin vieteri sieltä sängyn pohjalta. Siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Olisin mielelläni taas pitänyt rokuli päivän.

Olin eilen yöllä ja illalla aivan yliväsynyt ja ylilevoton. Levottomuus on alkanut kasvaa mun sisällä niin kuin se imusolmuke syöpä, johon kuolen kun olen 82 vuotias. Olen nukkunut taas ruhtinaallisen 4 tuntia ja en ole yhtään kiukkuinen: "tänne sitä vitun kahvia". Normaalia arkipäivää siis tiedossa. En osaa selittää, johtuiko eilinen levottomuus siitä, että oli maailman paras drifting -keli, vai siitä että sorruin taas ostamaan parillisen Lacosten valkoisia. Voi paska. Mä olen aivan täysin shoppausholisti.

Kävin eilen Jumbossakin levottomaksi. En aluksi meinannut millään löytää mitään, mitä oli vaan IHAN PAKKO saada. Okei, olen tyytyväinen siihen, etten ostanut niitä viidentoista euron lasten sormikkaita (niissä oli valmiiksi reikä, koska joku läskitassu oli selvästi vetänyt käteen). Sitten pyörimesen ja tuskastumisen jälkeen kenkäosastolla (koska en todellakaan löytänyt edes kenkiä, jotka on vaan pakko saada). Huokaisin syvään ja sukelsin sinne miesten osastolle. Ja siellä, siellä oli mamin valkoiset. Mami kyllä sekosi siellä laukku osastolla, mutta seurassani liikkunut miespuolinen ystäväni läimi naamalle aina kun halusin laukun, jonka hinta oli reippaasti yli 200 euroa (mikään muu ei mamille kelpaa, mamilla on jo Gucci, huom AITO G, kiitos kysymästä).

Koska oloni on edelleen paskamainen, väsynyt ja turhauttavan levoton, mietin taas aamuja. Viimeksi tänään aamupalani oli taas: buranaa, kahvia ja tupakkaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen paska ihminen, koska en osaa tehdä mitään oikein. Juuri äskettäin esimieheni taas tuli haukkumaan minua siitä, että pakottaa toiset töihin kipeänä ja ei tee itse töitään ollenkaan. Kusipää. Avautumisoloni muuttuu taas raivoksi ja haluan vain repiä päitä irti, *plop*.

Koska vittumaisuuteni parhaimpiin piirteisiin kuuluu se, että raivoan, raivoan ja raivoan... Totean täten, että pitää juosta röökille, koska pinnani ei kestä tällä hetkellä tippaaaaaaakaaaaaan enempää. PERKELE.

Kunpa olisin....

Kunpa olisin voittanut lotossa ja saanut sen neljä miljoonaa. Olisin voinut haistattaa vitut paskalle työpaikalleni ja lähteä lomalle. Olisin voinut valita, kuinka pahasti olisin sanonut tolle paskamaiselle ämmälle, joka väänteli naamaansa nyt, kun satuin olemaan paskataudissa kotona viime viikolla, enkä töissä. Olisin voinut olla hetkellisesti onnessani siitä, että voi tehdä mitä vaan vittuakaan kiinnostumatta siitä mitä kaikki vitun äpärät työpaikalla olisi sanonut.

Kunpa olisin syntynyt kultalusikka perseessä ja ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Voisin löllötellä vanhempien aikaan saannoksilla ja chillata minkä ehtii. Mutta ei. Synnyin normi perheeseen, normi aikaan, normi tuloineen ja kaikki oli normaalia, jopa se vitun ghetto jonne piti muutta. Kultalusikkaa kun olisi vähän pyörittänyt persreiässä niin olisi alkanut rahasampo pyörimään. Olisi taas voinut ottaa vaikka äkkilähdön aurinkoon, koska kyllä vanhemmat antaa fyrkkaa vielä siihen päälle.

Kumpa olisin edelleen vielä kipeänä ja kotona, niin ei tarvitsisi kärvistellä täällä paskalla työpaikalla, paskalla palkalla ja paskalla tuulella. Ei tarvitsisi taas kantaa vastuuta paskan esimiehen työmogista. Se pistää kaiken paskaksi ja sitten mulle huudetaan ja nälvitään ja kaikki on ihan paskaa, koska EI OLLUT MUN VIKA. Kotona olisin voinut edelleen nukkua, katsoa sinkkareita ja L-koodia niin paljon ku silmät kestää lespoja (eli aika paljon).

Kunpa olisin jäänyt syntymättä niin ei tarvitsisi mitään tehdä ja miettiä mitä tuli tehneeksi. Joskus valitettavasti menin kysymään, että onko mulla palautusoikeutta ja siihen se äitiliini paskasti vastasikin: EI.

Paskamaista uuttavuotta

Vitun ihana esimieheni painosti minut tulemaan töihin. Olin eilen kipeänä, ihan suoraan sanottuna ripuli taudissa. Tauti piinaa minua edelleen ja olen töissä. Paskamainen kolleegani se vitun typerä kärhämä lehmä on päättänyt tietenkin olla pois ja sairaana. Olo on kuin raiskatulla karhulla.

Kaikkea kivaa uusi vuosi toikin. Vatsataudin ja pakko työt. Joulupukki oli paljon armeliaampi Jeesuksen kanssa ja ne lahjoitti mulle jouluksi ja välipäiviksi kuumeen. Olin muuten välipäivätkin töissä hikoilemassa.

Täällä vitun lastentarhassa nää taudit jyllää. Totesin vain sen, että kun on pienemmässä puljussa töissä on paljon pienemmät mahdolisuudet sairastua. Varsinkin silloin kun kolleegoilla tai muilla työntekijöillä ei ole lapsia. Ne lapset saastuttaa niiden vanhemmat ja vaikkei ne äipät ja iskät sairastaisikaan ne tuo muille sitten ne saasteet. Ne vaan leijailee ja laskeutuu niinku ne tsernobilin höyryt. Kiitos teille, jotka vittu hankitte niitä saastaisia lapsia.

Vituttaa muutenkin ja on vaan paha olo ja toi kusipää esimieskin tuolla pitää vaan palaveria. Vittu. Pitää vielä oikeasti tehdä töitäkin.... . PERKELE.

Päästäkää mut pois Kalliosta (eiku töistä).